Kiitospäivän kiitokset

Argentiinassa ei kiitospäivää juhlita sen enempää kuin Suomessakaan, mutta itse ajattelin kuitenkin juhlistaa tätä päivää pienen kiitos-postauksen avulla. Lisäksi tänään on vapaata koulusta (opettajien palaveri) joten mulla on hyvin aikaakin :)

K I I T O S

...että olen saanut matkustaa. Haluan ehdottomasti matkustaa niin moneen paikkaan kuin mahdollista- suureen New Yorkiin sekä pieneen kylään Tansaniassa. Oon sitä mieltä että matkustaminen avartaa ajatusmaailmaa ihan mielettömästi eikä lentolippuihin laitetut rahat mene ikinä hukkaan! Haluan myös matkustaa enemmän Suomessa, vaikka se ei kauhean suuri maa olekkaan niin mulla on vielä monta paikkaa joissa en ole käynyt. Rakastan sitä tunnetta kun ollaan liikkeellä, matkalla jonnekkin uuteen paikkaan. Reissun jälkeen on sitten ihana tulla kotiin, jossa kaikki on niin ihanan tuttua ja turvallista.

Rooma! Ihana turristikuva

Venäjällä koulun kanssa!

.... meidän eläimille. Oon oppinut paljon kärsivällisyyttä sekä vastuuntuntoa eläinten kanssa touhutessa. Oon turhautunut kun ne eivät vaan tottele yksinkertaisissa asioissa, mutta samat eläimet ovat saaneet mun päivän paranemaan pelkällä olemassa olollaan. Meillä on ollut aina eläimiä, ja elämä ilman eläimiä tuntuisi nyt tosi oudolta.



.... että olen saanut syntyä Suomeen. Vaikka välillä jotkut asiat Suomessa meinaa käydä hermoille, oon varma että se on yksi maailman parhaita maita, etenkin lapsille ja nuorille. Suomessa on hyvä koulutus, syödään suhteellisen terveellistä ruokaa (tai ainakin tiedetään mikä ruoka on terveellistä ja mikä ei), turvallista liikkua yksinkin, tehdään asioita vaikka sataakin, maksetaan tukia vähävaraisimmille...  Eikä se kylmyyskään niin kamalaa ole, kunnon takki niskaan ja menoksi!

....mun kouluille Suomessa. Edellisessä kohdassa mainitsin jo miten olen oppinut arvostamaan täällä Suomen koulujärjestelmää. Kaikki kolme kouluani Suomessa ovat olleet mun mielestä ihania kouluja (ei sillä etteikö ikinä olisi aamulla tehnyt enemmän mieli jäädä nukkumaan peiton alle kuin lähteä kouluun...). Ala-asteen kävin pienessä kyläkoulussa, missä välituntisin juoksimme metsässä ja roikuimme aidalla katsomassa lampaita. Yläaste meni mun mielestä yhdessä hujauksessa ja en voisi olla tyytyväisempi lukiovalintaani.

... että sain mahdollisuuden lähteä vaihtoon. Oon kokenut ja oppinut täällä asioita, jotka ilman tätä kokemusta olisivat jääneet kokematta. Otetaan vielä huomioon että mun vaihtovuotta on kulunut vasta noin kolmasosa, paljon uusia kokemuksia on siis vielä varmasti luvassa! Iso kiitos myös AFSlle, joka on toiminut järjestönä tosi hyvin ja siten mahdollistanut mulle ainakin tähän mennessä kohtuullisen "helpon" vaihtovuoden.

... kaikille jotka on auttanut mua mun rakkaan harrastuksen, ratsastuksen, kanssa. Oon yrittänyt muistaa kiittää joka välissä, mutta silti musta tuntuu etten ole kiittänyt tarpeeksi. Etenkin viimeiset kaksi vuotta olivat huikeita. Erityinen kiitos kaikille jotka ovat päästäneet mut kapuamaan oman hevosensa kyytiin ja osoittaneet näin luottavansa muhun. En tiedä parempaa kiitosta. Paljon on vielä opittavaa tämän lajin parissa, innolla odotan kaikkia uusia haasteita (esim. 85cm derbykisat kolmen viikon päästä hevosella, jolla olen nyt hypännyt kahdesti... )

Hevosella tosiaan varsa mahassa, ei se muuten oo noin läski xd

... mun host-perheelle, että päättivät ottaa suomalaisen tytön kotiinsa asumaan. He jaksavat kuunella mun espanjan sönkötystä, näyttää uusia asioita sekä kysyä aina tarvitsenko jotain. Oon myös iloinen että sain oman huoneen, mikä ei käsittääkseni täällä lattareissa ole kauhean yleistä. Ydinperheen lisäksi oon tutustunut moniin sukulaisiin, joita täällä kutsutaan myös perheeksi. Rakastan sitä kun mun hostmummo kutsuu mua lapsenlapsekseen, eikä vain suomalaiseksi tytöksi.

....mun argentiinalaisille kavereille. Argentiinalainen koulujärjestelmä ajaa mut usein epätoivon partaalle, mutta tykkään silti olla koulussa kavereiden takia. Nää ihmiset on opettanu mulle tärkeitä asioita argentiinalaisten nuorten elämästä (esim. kiroilemaan ja tanssimaan) ja jaksaa olla tosi kiinnostuneita mun elämästä Suomessa!

...mun kavereille Suomessa. Ikävä on tietysti kova, mutta toisaalta tiedän että he odottavat mua vuoden ajan. Mulle on kertynyt miljoona hyvää ja noloa  muistoa näiden apinoiden kanssa, ja tiedän että vielä on monta juttua yhdessä koettavana. Kun puhun täältä käsin mun suomalaisille kavereille, se tuntuu niin luonnolliselta etten meinaa edes muistaa että meillä on valtameri välissä.

...mun perheelle. Oon itseasiassa mun perheelle (ja sukulaisille, muistakaa että Argentiinassa suvusta puhutaan myös käyttäen sanaa perhe) kiitollinen niin monesta asiasta etten edes tiedä mistä alottaisin, Mun perhe on aina kannustanut mua tavoittelemaan mun unelmia ja luottanut muhun. Oon saanut hyvän kasvatuksen ja oppinut olematta ajattelemaan asioita mustavalkoisesti. Lisäksi oon keskustellut syvällisiä ja nauranut vedet silmissä mun perheen kanssa. Oon niin iloinen että oon syntynyt juuri tähän perheeseen, en voisi edes kuvitella parempaa.

Kolme kuukautta vaihtovuotta koettuna

Eipä mulla oikeestaan muuta :) Tässä siis video mun kolmannesta kuukaudesta Argentiinaa tallaten! Kuukauden päätapahtumat ainakin videon perusteella ovat olleet Campamento kun oltiin telttailemassa rannalla, sekä huonomman alueen kouluun tutustuminen :)

Kuulumisia!

Perjantaina käytiin tosiaan toiseen kertaan köyhemmän alueen koululla, kuten joviime postauksessa mainitsin. Katsottiin kun tanssijat (lapsia ja aikuisia) tanssivat perinteisä Argentiinalaisia tansseja, syötiin jäätelöä ja juteltiin lasten kanssa. Ihmisiä tuolla oli varmaan pari sataa yhteensä. Käytiin myös esittäytymässä edessä, eli kerrottiin ketä ollaan, mistä tullaan ja miksi ollaan nyt täällä. Tuolla alueella ihmiset ei oikeastaan tiedä mikä on vaihto-oppilas ja sainkin monta kertaa selittää mitä mä täällä Argentiinassa päivisin teen- ihan samoja asioita kuin muutkin mun ikäset nuoret täällä.

Loppuhuipennukseksi päästiin opettelemaan erästä perinnetanssia kaikkien eteen. Ei mulla ennen tänne tuloakaan ollut mitään suureampaa esiintymiskammoa, mutta nyt viimeistään kaikki on kadonnut. Aluksi tanssin erään miehen kanssa (jonka nimeä en muista enää...), joka oli tanssinut suunnilleen saman aikaa kuin kävellyt. Kun perusasiat oli edes jotenkin hallussa tanssittiin vielä kanadalaisen Cedricin kanssa vähän aikaa.... Ainakin tarjottiin kaikille hyvät naurut :D

Lauantaina avasin mun argentiinalaisen kisauran. Kävin hyppäämässä kaksi luokkaa mun sekä sokilasakatemian tallin välisissä ystävyyskisoissa. Kisat järjestettiin tuolla sotilasakatemian tallilla, johon oli noin vartin ratsastusmatka katuja pitkin. Menin Contante-nimisellä hevosella, jolla suurimman osan ratsastuskerroista olenkin nyt mennyt. Hypättiin 70 ja 80cm luokat, molemmista yksi puomi alas. Tyytyväinen olin silti, en ole kerennyt tuolla hevosella varmaan edes kymmentä kertaa vielä ratsastamaan ja kisataukoakin oli ihan kiitettävästi kerennyt kertyä.

Oikealla kisakenttä, vasemmalla verkka

Väsynyt ratsu :D 

Lauantai-iltana pääsin vielä kokemaan Argentiinalaiset häät! Oltiin kylläkin mukana vain kirkossa (joka muuten alkoi illalla puoli yhdeltätoista!), minkä jälkeen käytiin syömässä ravintolassa ennen kun lähdin kaverin synttäreitä juhlimaan. Tuo kerta oli mulle samalla ensimmäinen kerta kun oikeasti olin mukana katolialisessa kirkossa, toki olen ennen ulkomailla käynyt alttareita ihastelemassa muiden turistien joukossa.

Host-sisko ja -äiti!

Kesäloman alkuun vielä pari viikkoa (tosin ensi viikolla meillä on koulua vain kahtena päivänä...). Nyt kun ymmärrän espanjaa enemmän on koulussakin ollut paljon kivempaa, opiskelun sijasta se on mulle kuin päivittäinen sosiaalinen tapahtuma. Argentiinassa ne oppilaat ketkä ei oo läpäissyt kaikkia aineita jatkaa koulunkäyntiä vielä joulukuussa kolmisen viikkoa enemmän. Tuo joukko jolla noita hylättyjä löytyy ei ole mikään ihan pieni, mun luokalta kaikki muut paitsi kaks joutuu jatkamaan opiskelua... Myös mun hostsisko käy koulussa joulukuussa, joten nyt pitäisi keksiä jotain tekemistä päiviksi etten ihan tylsisty :)

Vierailulla köyhän alueen koululla osa 1

Viime viikon keskiviikkona mentiin muiden vaihtareiden kanssa käymään koululla, joka sijaitsi ns. huonolla alueella. Tuo koulu sai eräältä säätiöltä rahaa toimintaansa, muuten se ei olisi ollut mahdollista. Koulupäivät oli tarkotuksella tehty pitkiksi, jottei lasten tarvitsisi olla niin paljon kodeissaan jossa esiintyy väkivaltaa. Huomasi hyvin miten väkivalta on noille lapsille arkipäivää, kun eräs tyttö tuli kysymään vaihtaripojilta osaavatko he tapella/lyödä. Kun nämä kaksi eivät antaneet suoraa vastausta, tyttö ojensi käsivartensa ja käski heitä lyömään niin kovaa kuin vain pystyvät... Poikien kieltäytyessä tytön ilme oli tosi hämmentynyt, vähän kuten mun ilme kun eteen työnnetään ruokaa jonka ainesosista en ensisilmäyksellä tunnista yhtään.

 Toinen asia mistä väkivaltaisuuden huomasi oli koulun ikkunoissa olevat säröt, jotka kuulemma ovat tulleet kun koulua on ammuttu tai heitelty kivillä aitojen ulkopuolelta (portti siis päivän ajan lukossa). Saliin oltiin päästy murtautumaan noin viikko ennen meidän vierailua ja sieltä oltiin revitty irti kaksi tuuletinta. Ihmiset jotka tota tekee on näiden oppilaiden isiä ja veljiä. Ei riitä edes kahden käden sormet laskemaan kuinka monta kertaa tämä meidän kanssa ollut opettaja sanoi "näetkö tuon lapsen? Sen veli yritti murtautua tänne viime yönä" tai jotain muuta vastaavaa.

Tuon koulun ylpeys oli keittiö, yleensä Argentiinassa ei siis ole kouluruokailua. Tuolla lapset saivat syödäkseen kolme kertaa päivässä (aamupala, lounas ja välipala), juurikin siitä syystä että kaikki eivät kotona saa syödäkseen. Ruokaa söi oikeasti tosi mielellään, en sitten tiedä oltiinko siihen meidän vierailupäivänä panostettu normaalia enemmän vai onko se aina noin hyvää.
 

 Vaikka noiden lasten kotiolot ei ollut parhaimmasta päästä, ne oli varmaan iloisimpia ihmisiä keitä olen ikinä tavannut! Kaikki halusi meidän vaihtareiden nimikirjotuksia, ja niitä tuli annettua varmasti yli sata tuon päivän aikana. Myös kuvissa piti poseerata joka välissä, tää oli mun elämän julkkispäivä haha :D Valitettavasti en kerennyt kaikkien kanssa kuvaa ottamaan tai nimikirjoitusta antamaan... Kaikki myös oli tosi kiinnostuneita mun elämästä täällä sekä Suomessa. Oli myös kiva huomata että paria poikkeusta lukuunottamatta ymmärsin kaikki kysymykset ja pystyin vastata mitä halusinkin.

Lapset kirjoitti mun kädet täyteen tekstiä, jotka ei vielä viikonkaan jälkeen ole kuluneet pois (vaikka käyn päivittäin suihkussa, ei huolta) ja antoi kasan piirustuksia kiitokseksi vierailusta. Puhuttiin Cedricin kanssa tuon vierailun jälkeen että tämmöset jutut on semmosia mitä ei oltaisi ilman vaihtovuotta päästy kokemaan. Toki on hauskaa ottaa aurinkoa rannalla ja juhlia uusien kavereiden kanssa, en mä sitä voi kiistää.  Mutta tämmöiset kokemukset, kun pääsee tutustumaan ihmisiin joiden elämä poikkeaa noin paljon meidän normaalista elämästä, tekee tästä vuodesta niin erikoisen ja ikimuistoisen.

Käytiin tuolla koululla myös perjantaina vähän opettelemassa kansantansseja kun täällä juhlittiin perinteiden päivää, mutta siitä tulen kirjoittelemaan myöhemmin :) Muistakaa muuten ihailla mun koulupukua näissä kuvissa haha.... Ei vaan, oikeasti oon ihan iloinen koulupuvusta, nopeuttaa aamuja kun ei saa tarvitse meikata tai miettiä mitä laittaa päälle. Toinen juttu vielä: Flickr, jonka kautta lataan kuvat blogiin oli näköjään uudistunut enkä hallitse oikein tätä uutta versiota. Tästä syystä kuvat ovat vähän siellä sun täällä, katsotaan jos ensi kertaan mennessä keksisin miten saan ne oikeaan kohtaan.

 

Las termas de Uruguay

Viime viikon lauantaina lähdettiin Concordian AFS-vaihtareiden kanssa Saltoon, Uruguayhin. Mukana oli meidän neljän lisäksi myös pari vapaaehtoista, mun host-perhe ja pari argentiinalaista jotka on lähdössä maailmalle vaihtoon nyt tammikuussa. Saltossa tavattiin kaikki Uruguayn AFS-vaihtarit ja uruguayalaiset tulevat vaihto-oppilaat, sekä tietenkin vapaaehtoisia. Porukkaa oli ympäri maailmaa mm. USA, Kanada, Saksa, Thaimaa, Ruotsi, Italia ja Japani olivat edustettuina.

Tarkempi paikka minne suunnattiin olivat Salton kuumat lähteet. Mä en ymmärrä miksi täällä on kuumia lähteitä, kaikki mulle kyllä vakuuttelee että ne on aitoja mutta me ollaan keskellä mannerlaattaa?!? Tuolla Saltossa niitä on kahdet ja joen tällä puolellla kolmet. Lämmintä vettä niissä ainakin oli. Se olikin ihan hyvä juttu, koska meille sattui vähän huono sää. Tuuli tosi kylmästi, taivas oli pilvessä eikä tainnut olla hellettäkään. Alkuviikosta lämpöä riitti melkein 40 astetta ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta, minkä takia tuo tuntui varmaan vielä erityisen viileältä.

Päivä kului mukavasti syödessä ja uidessa. Ennen argentiinaan paluuta käytiin vielä syömässä Salton keskustassa Uruguayalaiset (en oikeesti osaa taivuttaa tuon maan nimeä, anteeksi) hodarit, jotka kuulemma ovat maailman parhaat enkä voi käydä Uruguayssa syömättä sellaista ;) Tuon hodarin päälle laitettiin muuten ranskalaisia, olihan ne siinä hyviä mutta en ole ikinä ennen ajatellutkaan laittaa ranskalaisia hodariin...

Gran campamento 24.-25.10

Perjantaina normaalin koulupäivän sijasta mun vuosikurssi tunki kahteen ihan liianpieneen bussiin ja suuntasi vajaan puolen tunnin ajomatkan päähän. Lähdettiin siis telttailemaan yhdeksi yöksi läheisen järven rantaan. Ohjelmassa oli syömistä, kilpailuja, lenttiksen ja futiksen pelaamistaja sekä ihan vaan kaverteiden kanssa oloa. Mulla oli järkkäri tuolla mukana ja kaikki innostui kuvailemaan sillä. Reilussa vuorokaudessa muistikortille tallentui melkein 400 kuvaa, tässä niistä murto-osa.

Yhteiskuva opettajien kanssa!

Meillä oli kilpailu, jossa piti toimittaa opettajille listan tavarat

Kesälomalla lähdetään hostperheen kanssa telttailemaan rajan toiselle puolelle Uruguaihin meren rannalle, joten tää yhden yön reissu oli hyvää harjoittelua sitä varten! Itseasiassa ylihuomenna pääsen ensimmäistä kertaa käymään tuossa naapurimaassa kun lähdetään alueen vaihtareiden kanssa kuumille lähteille uimaan. Noita lähteitä on  kyllä Concordiassakin, mutta Salton (eli Uruguayn) lähteet/altaat on vähän kivemmat. Myös Uruguayssa olevat vaihtarit tulee meidän kanssa tuonne, joten uusia tuttavuuksia taas tiedossa :)