Viime viikon keskiviikkona mentiin muiden vaihtareiden kanssa käymään koululla, joka sijaitsi ns. huonolla alueella. Tuo koulu sai eräältä säätiöltä rahaa toimintaansa, muuten se ei olisi ollut mahdollista. Koulupäivät oli tarkotuksella tehty pitkiksi, jottei lasten tarvitsisi olla niin paljon kodeissaan jossa esiintyy väkivaltaa. Huomasi hyvin miten väkivalta on noille lapsille arkipäivää, kun eräs tyttö tuli kysymään vaihtaripojilta osaavatko he tapella/lyödä. Kun nämä kaksi eivät antaneet suoraa vastausta, tyttö ojensi käsivartensa ja käski heitä lyömään niin kovaa kuin vain pystyvät... Poikien kieltäytyessä tytön ilme oli tosi hämmentynyt, vähän kuten mun ilme kun eteen työnnetään ruokaa jonka ainesosista en ensisilmäyksellä tunnista yhtään.
Toinen asia mistä väkivaltaisuuden huomasi oli koulun ikkunoissa olevat säröt, jotka kuulemma ovat tulleet kun koulua on ammuttu tai heitelty kivillä aitojen ulkopuolelta (portti siis päivän ajan lukossa). Saliin oltiin päästy murtautumaan noin viikko ennen meidän vierailua ja sieltä oltiin revitty irti kaksi tuuletinta. Ihmiset jotka tota tekee on näiden oppilaiden isiä ja veljiä. Ei riitä edes kahden käden sormet laskemaan kuinka monta kertaa tämä meidän kanssa ollut opettaja sanoi "näetkö tuon lapsen? Sen veli yritti murtautua tänne viime yönä" tai jotain muuta vastaavaa.
Tuon koulun ylpeys oli keittiö, yleensä Argentiinassa ei siis ole kouluruokailua. Tuolla lapset saivat syödäkseen kolme kertaa päivässä (aamupala, lounas ja välipala), juurikin siitä syystä että kaikki eivät kotona saa syödäkseen. Ruokaa söi oikeasti tosi mielellään, en sitten tiedä oltiinko siihen meidän vierailupäivänä panostettu normaalia enemmän vai onko se aina noin hyvää.
Vaikka noiden lasten kotiolot ei ollut parhaimmasta päästä, ne oli varmaan iloisimpia ihmisiä keitä olen ikinä tavannut! Kaikki halusi meidän vaihtareiden nimikirjotuksia, ja niitä tuli annettua varmasti yli sata tuon päivän aikana. Myös kuvissa piti poseerata joka välissä, tää oli mun elämän julkkispäivä haha :D Valitettavasti en kerennyt kaikkien kanssa kuvaa ottamaan tai nimikirjoitusta antamaan... Kaikki myös oli tosi kiinnostuneita mun elämästä täällä sekä Suomessa. Oli myös kiva huomata että paria poikkeusta lukuunottamatta ymmärsin kaikki kysymykset ja pystyin vastata mitä halusinkin.
Lapset kirjoitti mun kädet täyteen tekstiä, jotka ei vielä viikonkaan jälkeen ole kuluneet pois (vaikka käyn päivittäin suihkussa, ei huolta) ja antoi kasan piirustuksia kiitokseksi vierailusta. Puhuttiin Cedricin kanssa tuon vierailun jälkeen että tämmöset jutut on semmosia mitä ei oltaisi ilman vaihtovuotta päästy kokemaan. Toki on hauskaa ottaa aurinkoa rannalla ja juhlia uusien kavereiden kanssa, en mä sitä voi kiistää. Mutta tämmöiset kokemukset, kun pääsee tutustumaan ihmisiin joiden elämä poikkeaa noin paljon meidän normaalista elämästä, tekee tästä vuodesta niin erikoisen ja ikimuistoisen.
Käytiin tuolla koululla myös perjantaina vähän opettelemassa kansantansseja kun täällä juhlittiin perinteiden päivää, mutta siitä tulen kirjoittelemaan myöhemmin :) Muistakaa muuten ihailla mun koulupukua näissä kuvissa haha.... Ei vaan, oikeasti oon ihan iloinen koulupuvusta, nopeuttaa aamuja kun ei
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti