Argentiinalainen lukio

Mä olen täällä tosiaan vaihto-oppilaana, joten käyn argentiinalaista lukiota ihan niinkuin kaikki muutkin. Mulle pätee samat koulupukusäännöt ja pitää olla ajoissa tunneilla. Käyn täällä siis koulussa, mutta opiskeleminen on vähän huonolla mallilla näin suoraan sanoen... Järjestö eikä koulu ole kuitenkaan valittanut joten en siihen ole sen enempää aikaa tuhlannut.

Meidän koulussa on aamuvuorossa luokat 4-6 ja iltapäivällä 1-3. Aamuvuoro on 7.10-12.20, tosin kahtena päivänä päästään aikaisemmin kotiin. Iltapäivävuoro on noin yhdestä kuuteen, en ihan tarkkoja kellonaikoja tiedä kun ei mua tosiaan kosketa. Jossain kouluissa on lisäksi yövuoro, esimerkiksi mun kaveri käy koulussa 19-23. Liikuntatunnit järjestetään oman kouluvuoron ulkopuolella, esimerkiksi mulla on liikuntaa tiistaisin ja torstaisin kahdelta.

Mun koulussa on sekä tyttöjä että poikia. Omalla vuosikurssillani tosin on 100 tyttöä ja 20 poikaa ( luokalla 26 tyttöä sekä 2 poikaa) , joten sukupuolitasapaino on meidän ikäryhmässä vähän epätasapainoinen. Myös pelkkiä tyttö- tai poikakoulujakin täällä kuitenkin on. Lisäksi löytyy uskonnollisia kouluja, jossa on päivittäinen jumalanpalvelus yms. Itse käyn julkisessa koulussa, yksityisiä on kuitenkin suunnilleen yhtä paljon kuin julkisia.

Argentiinassa lähes kaikissa kouluissa käytetään koulupukuja. Koulupuku on joka koululla eri. Lisäksi täällä Concordiassa viimeisen vuoden oppilaat saavat suunnitella itselleen kauluspaidan, jota käytetään koulupuvun paidan sijaan. Miltein koko Argentiinassa viimeisen tai toiseksi viimeisen vuoden oppilaat tekevät itselleen "abihupparin", jota saa myös käyttää koulussa.

Omaan koulupukuuni kuuluu tällä hetkellä kauluspaita (halutessani saan toki käyttää myös koulupuvun virallista t-paitaa), hame, polvisukat sekä mustat kengät. Kylmällä säällä laitan päälle myös kauluspaitaan sopivan neuleen sekä abihupparin. Hameen kanssa saa käyttää paidan värisiä tai läpinäkyviä sukkahousuja. Meidän koulussa myös farkut ovat sallittuja, vaikkeivat ne viralliseen koulupukuun kuulukkaan. Pojat toki käyttävät hameen sijasta aina housuja.

Jättäkää huomioimatta noi tekstit mun käsissä :D

Luokka mun toisena Argentiinan koulupäivänä

Meikkaaminen on kielletty, samoin kuin kynsilakka. Hiusten tulee olla ainakin osittain kiinni eikä niitä saa värjätä "epänormaaleilla" väreillä, esimerkiksi vihreällä tai sinisellä. Näistä säännöistä kuitenkin joustetaan aikalailla, jotkut opettajat huomauttaa ja jotkut eivät. Hiukset on mun luokalla tosi monella auki ja kun valitusta tulee niin ne vetästään ponnarille hetkeksi, Jos koulupuvun koodia rikkoo voi saada kirjallisen huomautuksen, mutta yleensä ne on kyllä pelkkää suullista valitusta.

 Paikalliset ei ajattele koulupuvun olevan mikään kauhea juttu ja senkin takia noudattaa tuota pukukoodia hyvin. Jos mennään koulun jälkeen esimerkiksi keskustaan syömään, ei kukaan käy vessassa vaihtamassa vaatteita vaan mennään koulupuku päällä. Säästyy myös aamulla aikaa kun ei tarvitse miettiä mitä laittaisi päällä. Olen jo niin tottunut koulupukuun ettei mua yhtään haittaa sen käyttö.

Mun normaali koulupäivä alkaa 7.10 lipunnostolla koulun pihalla. Meidän koulussa ei lauleta kansallislaulua, mutta maanlaajuisesti se on käsittääkseni aika yleistä. Järjestäydytään parijonoon luokittain ja joku opettajista määrää kaksi oppilasta nostamaan lipun. Lipunnoston jälkeen rehtori kertoo jos on jotain tiedotteita, minkä jälkeen meille annetaan lupa mennä luokkahuoneisiin.

Koko päivä vietetään samassa luokkahuoneessa samojen luokkatovereiden kanssa, toisin kuin Suomen lukiossa. Opettajat vaihtuvat oppiaineittain. Päivän alussa meidän luokanvalvoja tekee nimenhuudon, jonka jälkeen tunnit aloitetaan. Yksi tunti kestää 70 minuuttia, mutta välillä oppiaine vaihtuu kesken tunnin. Kaksi ensimmäistä välituntia kestävät 10 minuuttia ja viimeinen viisi minuuttia. Kuitenkin välitunnit venyvät aina lähes kaksinkertaisesti, on siis ihan normaalia lähteä vielä ostamaan jotain kioskilta kellon jo soitua.

Olen luonnontietteispainotteisella luokalla, ja oppiaineina mulla on tänä vuonna englanti, atk, opinnonohjaus, latinalaisen amerikan kirjalisuus, kemia, perehdytys luonnontieteiden tutkimukseen ( mun mielestä tää on jotain logiikan tapasta, en ole ikinä opiskellut mitään vastaavaa Suomessa), etiika (jossa luetaan aina argentiinan perustuslakia ja puhutaan argentiinan itsenäistymisestä, joten en tiedä kuka tän aineen on etiikaksi nimennyt), matikkaa, historiaa, biologiaa, ekologiaa, fysiikkaa ja maantietoa.

Opetuksen taso on täällä alempi kuin Suomessa, etenkin englannissa. Kirjoja ei käytetä ollenkaan. Joskus opettaja tuo monisteen, mistä kaikki käy ottamassa kioskilla itselleen kopion (maksaa noin 10 senttiä) Koealueet on paljon lyhempiä kuin Suomessa ja kokeet ovat lyhyempiä. Kokeissa myös _kaikki_ lunttaa enkä tiedä miksi opettajat ei puutu siihen. Tuo lunttaaminen on siis niin läpinäkyvää ettei sitä voi olla huomaamatta, opettajia ei vaan kiinnosta puuttua siihen. Opettajat myös auttavat kokeissa tosi paljon, esimerkiksi matikan kokeessa opettaja saattaa laskea taululle esimerkkitehtäviä jos oppilailla on vaikeuksia.

Kouluruokailua ei ole ja koulun jälkeen kaikki menevätkin koteihinsa lounaalle. Koululla on kuitenkin kioski mistä voi ostaa syötävää nälän yllättäessä. Yleisimmät ruuat mitä kioskilta ostetaan ovat varmaan croisantit, Alfajor-kerrospikkuleivät, donitsit ja erilaiset keksit. Tuolla kioskin edessä on aina välituntisin ihan kauhea ruuhka ja sen takia monet pyytääkin jos pääsisi oppitunnin aikana ostoksille.

Koulun kioski viikonloppuna (satuin sillon käymään koululla host-äidin kanssa joka on opettaja)

Vielä viimeiseksi muutama sana koulun yhteishengestä. Se on ihan huippu! Meidän koululla on oma lippu, meidän vuosikurssilla on oma lippu, omia lauluja (joiden sanat on tyyliä "minne ikinä kuljenkin comercio2 säilyy sydämessäni"), t-paitoja... Myös muihin kouluihin on erilaisia suhteita, esimerkiksi meille Mitre ja Técnica 1 ovat kouluja joihin meillä on hyvät välit, kun taas Comercio 1 ja San Antonio kuuluu vihollisiin. Kun kävellään suuremmalla porukalla jomman kumman noista kouluista ohi, lauletaan aina meidän koulun laulua ja tunnushuutoja. Kyllä lähes kaikilla on joku kaveri myös noissa viholliskouluissa, kyllä vihollisten kanssa voi siis olla kavereitakin :)

Videokuulumisia keskiviikolta

Huonolaatuinen web-kameralla kuvattu video, ihana meikitön naama ja sönköttävää suomea.... Nautikkaa videokuulumisista! :D

Elección de los reyes 2015

Eli "kuninkaalisten valinta"

Mun Argentiinan kotikaupungissa, Concordiassa,jokainen koulu järjestää juhlan jossa valitaan koulun kuninkaaliset. Kuninkaaliset ovat toiseksi viimeiseltä luokalta ja edustavat koulua monissa tapahtumissa. Syyskuussa järjestetään juhla kaikkien kaupungin koulujen kesken, missä valitaan opiskelijoiden kuninkaaliset koulujen kuninkaallisten keskuudesta. Meidän vuosikurssin, eli viime vuoden kuninkaalliset, Azul ja Matias on molemmat mun kavereita. Azul on itseasiassa mun luokallakin!

Meidän juhlan teemana oli "Caminito", mikä on kuuluisa katu Buenos Airesissa. Tuolle alueelle saapuivat eurooppalaiset maahanmuuttajat ja sitä pidetään Tangon syntypaikkana. Juhlia edeltävät pari viikkoa meni aikalailla koristeita tehdessä, sponsoreita etsiessä, tanssiharjoituksissa tms. Itse tanssin meidän tangoesityksessä sekä kävin lavalla pyörimässä AFSsää (vaihto-oppilasjärjestöni) mainostaen.

Vaikka töitä tämän juhlan valmistelemisessa tosiaan riittääkin, mulla oli koko ajan vaan hauskaa! Pakko myöntää että mun luokkatoverit on tosi käteviä käsistään ja kaikilla on hyviä ideoita mitä teemaan liittyviä koristeita voitaisiin tehdä. Uskon myös että he (ja nyt myös minä) oppivat paljon tärkeitä käytännön asioita, kuten rahan käyttöä/säästämistä, virallisten puheluiden tekemistä ja aikataulussa pysymyistä näitä juhlia järjestäessä.

Pääsylippuja meidän juhlaan myytiin noin 1200 joten ihan kivasti saatiin rahaa kokoon :) Tällä rahalla olisi sitten tarkoitus kattaa osa karnevaalien valmistelusta aiheutuvista kuluista, harmi etten enää itse karnevaalien aikaa ole täällä....

Lauantai oli itseasiassa itselleni tosi kiireinen päivä. Olin aamulla koululla koristelemassa salia juhlakuntoon, ajeltiin host-isän kanssa puolikaupunkia ympäri lautasliinoja etsien (lauantaina siestan aikaan ei ollut oikein kauppoja auki..), kävin hyppäämässä estekisoissa, jouduttiin lähtemään isoäidille suihkuun kun kotona ei tullut lämmintä vettä. Sekä tietenkin lopulta itse juhla yhdeksän aikoihin illalla. 

Juhla alkoi tanssiesityksellä, jonka pääsee katsomaan TÄSTÄ. Itse tanssin osion, joka alkaa noin kahden minuutin kohdalta videossa aina pariosion alkuun asti. Tanssi sujui onneksi tosi hyvin, en tiedä oltiinko saatu sitä edes ikinä treeneissä menemään noin sujuvasti... 

Tanssin jälkeen lähdin nopeasti vaihtamaan vaatteita, sillä pienen hetken päästä mun piti olla jo lavalla esittämässä hyvää vaihtaria. Ajan puutteen vuoksi laitoin farkut sukkahousujen päälle ja toisen t-paidan topin päälle. Salissa lämpötila oli varmasti 30 astetta, joten kyllä tuli kuuma tuolla varustuksella!

Meidän lavavuorolla tehtävänä oli vain kävellä lavan päähän ja hymyillä. Yritin myös heitellä jotain mainoslappusia, mutta ei ne mihinkään lentäneet joten luovutin nopeasti.  Mun kanssa lavalla oli Cedric (Kanada) sekä Analia, AFSn vapaaehtoinen joka käy myös meidän koulua.

 Ihan pelkällä kävelyllä ei kuitenkaan lopulta selvitty, sillä tilaisuuden juontaja käski meidän näyttää miten ollaan opittu tanssimaan cumbiaa (esimerkkikappale, muistaakseni juurikin tuo tanssittiin tuolla lavalla) vaihtovuotemme aikana. Pakko myöntää että ei paljoa enää tämän vuoden jälkeen esiintymiset jännitä! Tanssiminen on kuitenkin kivaa joten ei mua yhtään haitannut, etenkin kun saatiin vieläpä kehuja että ollaan opittu hyvin tanssimaan täällä :D

Kuvia meidän tanssista mulla ei vielä ole, lisäilen niitä sitten joskus :)

Kun olin velvollisuuteni hoitanut, oli aika juhlia! Yksi elämäni parhoista illoista/öistä, ei voi muuta sanoa! Ohjelmassa oli mm. muotinäytöksiä, kuninkaallisten tansseja ja bändin esiintyminen (VIDEO). Tuon bändin esiintymisen aikana kyllä viimestään tuntui että jalat lähtee irti, ääntä ei irtoa enää yhtään enempää ja pyörtyminen uhkaa kuumuuden vuoksi, mutta hengissä selvittiin!

Uudet kuninkaallisetkin saatiin valittua ja ainakin mun mielestä valinta osui nappiin! Kuninkaallisehdokkaat (viisi paria) esittäytyivät lavalla neljä kertaa: koulupuvussa, urheiluvaatteissa, "baarivaatteissa" sekä virallisessa asussa, pojilla puku päällä ja tytöillä pitkä vaalea mekko.  Kriteereinä voittajan valinnassa olivat mm. luonnollisuus lavalla, ulkonäkö ja tietämys koulun historiasta, joka oli aikaisemmin testattu suullisella tentillä.

Sofia, mun paras argentiinalainen kaveri!

Elección loppui noin kolmen aikoihin. Syötiin vielä ylijäämä hodareita buffetista ennenkuin siirryttiin yhden mun kaverin kotiin after-bileisiin, olihan kello vasta noin vähän! Tuun ikävöimään argentiinalaisia juhlia niin paljon: espanjankielinen musiikki, ympärillä iloisesti tanssivia ihmisä, lämmintä (loppusyksy/alkutalvi mutta vietin silti koko yön vain toppi päällä...), palmuja ja meno jatkuu auringon nousuun asti , ihan parasta!

Parin viikon päästä kokoonnutaan kaikki Concordian oppilaat yhteen ja juhlistetaan sitä että Eleccionit on saatu alta pois. Tuolla juhlassa myös kerrotaan mikä koulu oli järjestänyt parhaimman juhlan sekä järjestetään kilpailu, mikä koulu osoittaa parasta yhteishenkeä. Yhteishenki kilpailua varten harjoitellaan/keksitään koulullemme lauluja sekä revitään paperisilppua heitettäväksi. Odotan tuota juhlaa toki innolla, mutta samalla se on mun viimeinen "suurempi" juhla, omia läksiäisiäni lukuunottamatta, ennen kuin palaan Suomeen. Haikeuttakin on siis ilmassa. 

27 päivää jäljellä Argentiinassa

Ikävöin lattiamattoja

Mä rakastan olla Argentiinassa ja tykkään tästä maasta sekä elämästäni täällä ihan hirmuisesti. Kuitenkin tässä vaihtovuoteni aikana on tullut ikävöityä Suomesta aika montaa eri asiaa, monia mitä en todellakaan ennen lähtöäni tiennyt että tulen ikävöimään. Nyt ajattelinkin kertoilla näitä asioita muutaman enemmän tai vähemmän asiaan liittyvän kuvan kera :)


...ihmisiä. Tämä nyt on harvinaisen selvää, joten en mitään perusteluja rupea kirjoittamaan. En myöskään laita nimilistaa, koska 1) olen laiska 2) kuitenkin unohtaisin jonkun nimen. Voin kuitenkin kertoa että mulla on ollut ikävä montaa ihmistä keitä en uskonut ikävöiväni, joten jos olemme puhuneet enemmän kuin yhden kerran niin todennäköisesti olen jossain vaiheessa sinua ikävöinyt.

... meidän eläimiä.Täällä Argentiinassa meillä on kaksi vahtikoiraa, on muuten ihan eri asia kuin sisäkoira. Heppojakin on ikävä, mutta siitä lisää seuraavassa kohdassa joka on:

...ratsastus. Oon harrastanu tätä lajia melkein kymmenen vuotta ja vieläkin jaksaa innostaa, oikeastaan vaan enemmän ja enemmän. Oon ollut tosi onnekas kun ole päässyt täälläkin ratsastamaan ja vieläpä kilpailemaan, mutta se on kumminkin tosi erilaista Suomeen verrattuna, esimerkiksi hevonen tuodaan sulle valmiiksi varustettuna ja aina hypätään. Kyllä mä tulen varmasti Suomessa jossain vaiheessa ikävöimään tätä Argentiinan hevosmaailmaa, ainakin halpoja hintoja ja jättimäisiä ruohokenttiä missä kasvaa siellä täällä palmuja.

Aina ei voi onnistua yhteiskuvat...

Argentiinan tallilta löytyy tällainen kenttä

....ruokaa. Etenkin kalaruokia, maitoa ja suomalaisia karkkeja. Olen asunut nyt Argentiinassa melkein 9 kuukautta ja olen syönyt kalaa neljä kertaa. Kyllä mä ennenkin kalasta pidin, mutta nyt tää mun rakkaus kalaruokiin on noussut ihan uudelle tasolle! Rasvatonta maitoa Argentiinasta ei löydy, kerran yritin juoda lasillisen maitoa mutta yritykseksi se jäikin. Salmiakin ja fazerin sinisen lisäksi mulla on ikävä myös irtokarkkeja, ehkä paras keksintö ikinä, sekä ihan tavallisia hedelmäkarkkeja. Argentiinalaiset karkit on vähän mauttomia, pari kertaa kun oon nyt syönyt suomalaisia karkkeja niin aina yllättyy kun niissä on niin paljon makua.

Tein synttäreilläni pullia! 

... koulujärjestelmää. Täällä koulu on niin vanhanaikasita koulupukuineen ja liitutauluineen. Opetus on usein niin että opettaja puhuu puoli tuntia aiheesta, minkä jälkeen toinen puolikas jutellaan milloin mistäkin. Mitään valinnaisuutta ei ole. Musta tuntuu että kirjoitan tästä ihan oman postauksen, sillä suomalainen lukio on kyllä yksi niistä asioista mitä kaipaan ihmisten jälkeen eniten.

... imuria, astianpesukonetta ja vedenkeitintä. Näin alkajaisiksi noita. En kyllä valita hetkeen siitä että pitää tyhjentää astianpesukone, sentään ei tarvitse tiskata itse lautasia! Täällä muuten tiskaamiseen käytetään tiskiharjan sijaan pesusientä

... suomalaista uunia. Kaasuhella ei ole mulle enää mikään ongelma mutta uuni. Tuo kivasti lisäjännitystä kokkaamiseen kun ohjeessa lukee 225 astetta, mutta uunin vaihtoehdot on kuuma tai tosi kuuma. Lisäksi toi tosi kuuma ei ole mikään erityisen kuuma.... Ihanan helppoa kun pääsee Suomessa takaisin asteiden pariin

...lattiamattoja!! Ne näyttää oikeasti aika kivalta lattialla, Täällä tosin käytetään kenkiä sisälläkin, mikä ei ole mattojen kanssa ihan paras yhdistelmä.

...turvallisuutta. Joo, onhan Argentiina huomattavasti vaarallisempi kuin Suomi. Ei tulisi täällä mielenkään lähteä keskellä yötä juoksulenkille yksin... Itselleni ei Argentiinassa ole sattunut onneksi edes mitään läheltä piti-tilannetta (Uruguaysta ei sitten puhutakkaan...), mutta tunnen useita ihmisiä ketkä ovat joutuneet ryöstön kohteeksi.

...lunta. Tuntuu nyt ehkä maailman ihmeellisimmältä asialta, varsinkin kun mun luokka matkustaa syyskuussa Barilocheen missä suurin osa näkee lunta ensimmäistä kertaa elämässään. Tämän takia oon yrittänyt kuvailla heille millaista lumi on ja miltä lumi tuntuu. Itken varmaan onnesta kun ensilumi sataa ensi talvena.

... euroilla sekä kortilla maksamista. Argentiinan pesojen isoin seteli on 100 pesoa, mikä vastaa noin kymmentä euroa. Silti joillain kioskeilla sitä ei oteta vastaan, koska raha on liian iso eikä kioskin pitäjillä ole tarjota vaihtorahaa siihen. Kortillakin olisi kiva päästä maksamaan, niin ei aina tarvitsisi miettiä kuinka paljon rahaa ottaa mukaan. Pankkiautomaatteja löytyy Concordiassa vain keskustassa, joten rahaakaan ei pysty nostamaan joka paikasta, toisin kuin Suomessa pankkiautomaatteja tuntuu löytyvän jokaisen kulman takaa.

... sitä että kaikki vaan toimii. Mun host-sisko tarvitsi uuden henkilöllisyystodistuksen (siis sen kortin, ei nyt tuu mieleen onko sillä joku parempi nimi suomeksi), joten hän joutui mennä jonottamaan kolmelta aamuyöllä. Vain 15 ensimmäiselle annetaan vuoronumero, tämän takia paikalla on siis hyvä olla ajoissa, itse paikkahan aukeaa vasta kahdeksan aikaan aamulla... Suomessa pystyy tosi monet asiat hoitamaan netissä, tajusin vasta nyt kuinka kätevää se onkaan! Olisi niin paljon helpompaa jos bussiaikataulut voisi katsoa kännykästä eikä aina tarvitsisi raahautua bussiterminaalille.

... kadulla kävellessä perään ei huudella. Sillä ei siis ole mitään väliä minkä näköinen olet, kunhan olet nuori nainen niin voin vannoa että perään huudellaan. Nyt olen jo oppinut tosi hyvin sulkemaan korvani huuteluilta ja auton tööttäyksiltä, mutta ei kyllä haittaisi jos saisi kävellä kadulla ilman niitä.

....hyvin rakennetut talot. Kun täällä on kylmä päivä, myös talon sisällä on kylmä. Joka ikkunan nurkasta vähän puhaltaa tuuli sisään. Suomessa voi pakkaspäivänäkin halutessaan olla t-paita päällä sisällä, ei tulisi täällä mielenkään vaikka lämpöasteita on kuitenkin aika paljon enemmän.

...sauna. Nyt kun säät on vähän viilenneet kesästä (silloin ei kyllä ollut saunaa yhtään ikävä, oli ihan tarpeeksi saunaa olla ulkona..) niin olisi ihana joskus pitkän päivän jälkeen ottaa kunnon löylyt!

... sitä että olen ihan normaali. Mua ei haittaa olla huomion keskipisteenä, tykkään kertoa Suomesta ja millaista on olla vaihto-oppilaana Argentiinassa, mutta on vaan niitä päiviä milloin haluaisin olla ihan niinkuin muutkin. Lisäksi täällä lähes kenelläkään ei ole mitään käsitystä Suomesta tai suomalaisista, joten se viisiminuuttinen minkä puhun jäätelömyyjän kanssa kotimaastani, jää hänen käsityksekseen siitä. Haluan että kun hän seuraavan kerran törmää jossain sanaan "Finlandia", ei ensimmäinen ajatus ole töykeä vaihtarityttö.

Loppu lähestyy- fiiliksiä

Tänä viikonloppuna elin varmaan elämäni onnellisimman vuorokauden, Valitettavasti saatte kuulla siitä vasta myöhemmin, odottelen että juhlissa paikalla ollut valokuvaaja lataa kuvat nettiin. Myös Buenos Airesin reissusta odottelen vielä kuvia, joten tällä kertaa ohjelmassa puhdasta fiilis-postausta. 

Yksi pakollinen kuva lauantailta.... <3 Tästä siis lisää myöhemmin!

Mulla on tällä hetkellä 38 päivää ennen kuin kohtaan uudestaan Suomen maaperän, muutama päivä vähemmän täällä Concordiassa. Yritän vältellä päivälaskurin katsomista, aina järkytyn kun päivien lukumäärä on laskenut niin paljon viime kerrasta. En tajua, vastahan niitä päiviä oli jäljellä 200! Ihmiset kyselee mun paluupäivää ja kauhistelee kuinka lähellä se jo on- VOI KYLLÄ MÄ TIEDÄN. 

Muistan kun helmikuussa sain ensimmäisen kerran kuulla kommentin siitä että mun vaihtovuodesta ei ole enää paljon jäljellä ja järkytyin ihan suunnattomasti kun tajusin sen olevan totta. Vuosi menee oikeasti tosi nopeasti. Samaan aikaan musta tuntuu että olisin aina asunut täällä, Suomesta otettuja kuvia katsellessa on vaikea kuvitella että oikeasti olen asunut siellä koko ikäni. Moottoritieltä otettu kuvakin vaikutti eksoottiselta. 

Minä ennen vaihtovuotta

Mulla on koulua jäljellä 13 päivää, jos ei mitään muutoksia (esimerkiksi sadetta) oteta huomioon. Tänään tihkutti aamulla ja halusin silti mennä kouluun, koska en halunnut hukata _koulupäivää_. En mä siellä koulussa opiskele, mutta siellä on ihmisiä (ainakin normaalisti, sateen takia yli puolet jätti tulematta tänään). En tiedä miten kestän jäähyväiset kavereille, ainakin joku suuri jäähyväisjuhla on ollut suunnitteilla jo pidemmän aikaa! 

22. kesäkuuta menen kahdeksi viikoksi tutustumaan argentiinalaiseen yliopistoon. Viime vuonna siellä oli ollut myös yksi vaihtari tutustumassa ja oli kuulemani mukaan viihtynyt hyvin, enköhän mäkin siellä tule siis viihtymään! Sen jälkeen onkin enää muutama päivä koulua jäljellä... En ole vielä päättänyt lähteekö koulupuku kokonaisuudessaan mukaan Suomeen, ainakin kauluspaita ja huppari on varmasti matkalaukussa. 

En olisi voinut toivoa parempaa host-perhettä. Rakastan sitä kun mut esitellään siskona tai tyttärenä, ilman sen kummempia etuliitteitä. "Annatko mulle sun äidin numeron?", " Paula, missä sun sisko on?" Noin pieni asia saa mut ihan äärettömän iloiseksi. Yksi sunnuntai-ilta ajettiin varmaan koko kaupunki ympäri etsien mulle läpinäkyviä sukkahousuja, eikä ketään haitannut yhtään. Koen olevani täällä niin täysvaltainen perheenjäsen kuin vain mahdollista. 

Hyvä host-perhe on mun mielestä yksi vaihtovuoden tärkeimpiä asioita. Ei mikään perhe ole täydellinen ja kyllä mulla menee näihinkin joskus hermot. Kuitenkin se, että he ottavat mut avoimesti mukaan juttuihinsa, kohtelevat perheenjäsenenä, ovat innokkaasti kertomassa Argentiinassa ja välittävät että mulla on kaikki hyvin, on ollut ihan ehdottoman tärkeää. Mun lähimmillä vaihtarikavereilla täällä on kaikilla tosi kivat perheet, mutta edellisvuosina on täälläkin jouduttu kärsimään perheenvaihdoista aikalailla. Ei perheenvaihto toki mikään huono asia ole, mutta jatkuvat ongelmat kotona varmasti vaikuttavat myös muuhun elämään.

Espanjan puhumista tulee myös ihan hurja ikävä! Oon huomannut että nykyisin kun luen pidempää tekstiä suomeksi aivot väsähtää paljon nopeammin ja joudun miettimään paljon enemmän mitä tekstissä oikeasti sanotaan. Uskon suomen palautuvan kuitenkin nopeasti, joten turha huolehtia siitä. Nyt nautin vain niistä hetkistä kun pystyn osallistumaan espanjan kieliseen, melko kovaääniseen keskusteluun, vitsailemaan espanjaksi, lukemaan romaaneita espanjaksi, tekemään oikeastaan mitä vain espanjaksi. Aksenttiahan mulla löytyy ihan kiitettävästi, joten jään tosi helposti kiinni etten paikallinen ole, etenkin kun ulkonäkökin on argentiinalaisista poikkeava. 

Mun mielestä näytän ihan argentiinalaiselta, mutta kaverit vaan nauraaja pudistaa päätään. Siniset silmät ja pituus saa mut heti vaikuttamaan erilaiselta. Lisäksi mun hiukset saa aikaan väittelyitä, omasta mielestäni ne ovat tummat ja kaikkien muiden mielestä blondit. Kysymykseen "Minkä väriset hiukset sulla on?" on erittäin vaikea vastata, koska en vain koe olevani blondi. 

Tämä sukunimen kohdalla, josta ollaan väännetty ties minkälaista muunnosta

Jos ollaan rehellisiä, Suomeen palaaminen jännittää paljon enemmän kuin tänne tulo. Tämä jos mikä hämmentää mua. Suomessa mulla kuitenkin on oma perhe, kavereita, harrastus, osaan kielen, tuttu koulu ja muutenkin elämä jota olen elänyt 17 vuotta. Kun saavuin Argentiinaan, mulla ei ollut mitään edellä mainituista asioista. Olen kuitenkin yrittänyt olla miettimättä liikaa haluanko palata vai en. 16.7 olen taas Helsinki-Vantaan lentokentällä, halusin tai en. Siihen asti eletään vielä täysillä Argentiina-elämää, Suomessa ihmettellään mitä sitten seuraavaksi tapahtuu.