Kiitospäivän kiitokset

Argentiinassa ei kiitospäivää juhlita sen enempää kuin Suomessakaan, mutta itse ajattelin kuitenkin juhlistaa tätä päivää pienen kiitos-postauksen avulla. Lisäksi tänään on vapaata koulusta (opettajien palaveri) joten mulla on hyvin aikaakin :)

K I I T O S

...että olen saanut matkustaa. Haluan ehdottomasti matkustaa niin moneen paikkaan kuin mahdollista- suureen New Yorkiin sekä pieneen kylään Tansaniassa. Oon sitä mieltä että matkustaminen avartaa ajatusmaailmaa ihan mielettömästi eikä lentolippuihin laitetut rahat mene ikinä hukkaan! Haluan myös matkustaa enemmän Suomessa, vaikka se ei kauhean suuri maa olekkaan niin mulla on vielä monta paikkaa joissa en ole käynyt. Rakastan sitä tunnetta kun ollaan liikkeellä, matkalla jonnekkin uuteen paikkaan. Reissun jälkeen on sitten ihana tulla kotiin, jossa kaikki on niin ihanan tuttua ja turvallista.

Rooma! Ihana turristikuva

Venäjällä koulun kanssa!

.... meidän eläimille. Oon oppinut paljon kärsivällisyyttä sekä vastuuntuntoa eläinten kanssa touhutessa. Oon turhautunut kun ne eivät vaan tottele yksinkertaisissa asioissa, mutta samat eläimet ovat saaneet mun päivän paranemaan pelkällä olemassa olollaan. Meillä on ollut aina eläimiä, ja elämä ilman eläimiä tuntuisi nyt tosi oudolta.



.... että olen saanut syntyä Suomeen. Vaikka välillä jotkut asiat Suomessa meinaa käydä hermoille, oon varma että se on yksi maailman parhaita maita, etenkin lapsille ja nuorille. Suomessa on hyvä koulutus, syödään suhteellisen terveellistä ruokaa (tai ainakin tiedetään mikä ruoka on terveellistä ja mikä ei), turvallista liikkua yksinkin, tehdään asioita vaikka sataakin, maksetaan tukia vähävaraisimmille...  Eikä se kylmyyskään niin kamalaa ole, kunnon takki niskaan ja menoksi!

....mun kouluille Suomessa. Edellisessä kohdassa mainitsin jo miten olen oppinut arvostamaan täällä Suomen koulujärjestelmää. Kaikki kolme kouluani Suomessa ovat olleet mun mielestä ihania kouluja (ei sillä etteikö ikinä olisi aamulla tehnyt enemmän mieli jäädä nukkumaan peiton alle kuin lähteä kouluun...). Ala-asteen kävin pienessä kyläkoulussa, missä välituntisin juoksimme metsässä ja roikuimme aidalla katsomassa lampaita. Yläaste meni mun mielestä yhdessä hujauksessa ja en voisi olla tyytyväisempi lukiovalintaani.

... että sain mahdollisuuden lähteä vaihtoon. Oon kokenut ja oppinut täällä asioita, jotka ilman tätä kokemusta olisivat jääneet kokematta. Otetaan vielä huomioon että mun vaihtovuotta on kulunut vasta noin kolmasosa, paljon uusia kokemuksia on siis vielä varmasti luvassa! Iso kiitos myös AFSlle, joka on toiminut järjestönä tosi hyvin ja siten mahdollistanut mulle ainakin tähän mennessä kohtuullisen "helpon" vaihtovuoden.

... kaikille jotka on auttanut mua mun rakkaan harrastuksen, ratsastuksen, kanssa. Oon yrittänyt muistaa kiittää joka välissä, mutta silti musta tuntuu etten ole kiittänyt tarpeeksi. Etenkin viimeiset kaksi vuotta olivat huikeita. Erityinen kiitos kaikille jotka ovat päästäneet mut kapuamaan oman hevosensa kyytiin ja osoittaneet näin luottavansa muhun. En tiedä parempaa kiitosta. Paljon on vielä opittavaa tämän lajin parissa, innolla odotan kaikkia uusia haasteita (esim. 85cm derbykisat kolmen viikon päästä hevosella, jolla olen nyt hypännyt kahdesti... )

Hevosella tosiaan varsa mahassa, ei se muuten oo noin läski xd

... mun host-perheelle, että päättivät ottaa suomalaisen tytön kotiinsa asumaan. He jaksavat kuunella mun espanjan sönkötystä, näyttää uusia asioita sekä kysyä aina tarvitsenko jotain. Oon myös iloinen että sain oman huoneen, mikä ei käsittääkseni täällä lattareissa ole kauhean yleistä. Ydinperheen lisäksi oon tutustunut moniin sukulaisiin, joita täällä kutsutaan myös perheeksi. Rakastan sitä kun mun hostmummo kutsuu mua lapsenlapsekseen, eikä vain suomalaiseksi tytöksi.

....mun argentiinalaisille kavereille. Argentiinalainen koulujärjestelmä ajaa mut usein epätoivon partaalle, mutta tykkään silti olla koulussa kavereiden takia. Nää ihmiset on opettanu mulle tärkeitä asioita argentiinalaisten nuorten elämästä (esim. kiroilemaan ja tanssimaan) ja jaksaa olla tosi kiinnostuneita mun elämästä Suomessa!

...mun kavereille Suomessa. Ikävä on tietysti kova, mutta toisaalta tiedän että he odottavat mua vuoden ajan. Mulle on kertynyt miljoona hyvää ja noloa  muistoa näiden apinoiden kanssa, ja tiedän että vielä on monta juttua yhdessä koettavana. Kun puhun täältä käsin mun suomalaisille kavereille, se tuntuu niin luonnolliselta etten meinaa edes muistaa että meillä on valtameri välissä.

...mun perheelle. Oon itseasiassa mun perheelle (ja sukulaisille, muistakaa että Argentiinassa suvusta puhutaan myös käyttäen sanaa perhe) kiitollinen niin monesta asiasta etten edes tiedä mistä alottaisin, Mun perhe on aina kannustanut mua tavoittelemaan mun unelmia ja luottanut muhun. Oon saanut hyvän kasvatuksen ja oppinut olematta ajattelemaan asioita mustavalkoisesti. Lisäksi oon keskustellut syvällisiä ja nauranut vedet silmissä mun perheen kanssa. Oon niin iloinen että oon syntynyt juuri tähän perheeseen, en voisi edes kuvitella parempaa.