Maraton estudiantil E.C.U 26.8.2014

Tiistai oli ihana päivä, vieläkin hymyilyttää kun sitä muistelee! Koulun jälkeen kävin lounaalla kotona, minkä jälkeen jatkoin matkaa "Pohjoisen asemalle", joka on koulun lähellä sijaitseva hylätty juna-asema. Etsiydyin kavereiden seuraan ja hengailtiin alueella kun sinne rupesi hiljalleen valumaan enemmän ihmisiä. Alkamassa oli Maraton, tapahtuma jonka tarkoituksena oli kerätä rahaa Carrozaa varten. Carroza on täällä Concordiassa syyskuussa järjestettävä opiskelijoiden karnevaali, joka on tosi iso tapahtuma ainakin valmisteluiden määrästä päätellen! Ihan maraton-matka toi ei kuitenkaan nimensä mukaisesti ollut, käveltiin vain neljän kilometrin lenkki kaupungin keskustan läpi.

Kävelyä edelsi kunnon juhlat! Kello oli ehkä kolme päivällä ja porukka tanssi ja laulo kuin viimestä päivää, huhhuh mikä meno. En usklatanut edes kuvata kaikkein villintä juhlintaa kun siinä oli ihan tarpeeksi tekemistä pysyä pystyssä, mutta pieniä maistiaisia saatte kuvien ja videon muodossa. Mua vähän ärsytti kun en tiennyt biisien sanoja niin en voinut liittyä laulavaan huutavaan kuoroon, mutta en antanut sen pilata mun fiilistä.
Itse kävely sujui kanssa hyvin! Tukittiin koko kaupungin kadut, ainakin oli näyttävä kulkue jos ei muuta. Tutustuin myös uusiin ihmisiin kävelyn aikana, ah tekisin ton koska vain uudestaan. Neljä kilsaa kului tosi nopeasti, juttelun lisäksi oli kiva kun tossa pääsi näkemän vähän kaupunkiakin. Mun lemppareita oli papat jotka tulivat kadun varteen kannustamaan meitä ihan fiiliksissä, ne oli söpöjä :)

Meidän koulun porukka on muuten näissä kuvissa niitä keillä on vaaleanruskea huppari (esim. ihan ensimmäinen kuva). Jee, mäkin saan tässä joku päivä tuon hupparin!

Ensimmäinen koulupäivä

Koulu alkoi 7.15 joten jouduin laittamaan herätyksen jo kuuden jälkeen.... Tämä koulupäivä oli mulle samalla ensimmäinen koulupäivä kesäloman jälkeen joten nyt voin sanoa että kesäloma on nautittu ja oli aika palata koulun penkille. Pariksi kuukaudeksi ainakin, sillä mulla alkaa joulukuun alussa taas uusi kolmen kuukauden kesäloma, en malta oottaa!
 Hostmama heitti aamulla mut ja hostsiskon koululle. Käytiin moikkaamassa ensin opettajia eli poskipusuttelemassa taas kymmenen ihmistä läpi ja sönkkäämässä vähän espanjaa. Koulupäivä alkoi virallisesti lipun nostamisella salkoon, minkä jälkeen rehtori pyysi mut ja toisen koulussa olevan vaihtarin eteen seisomaan. Onneksi ei tarttenut sanoa mitään, pelkkä hymyileminen riitti. Oli vähän hassua, kaikki taputti, hurrasi ja huusi meidän nimiä.

AFS oli suositellut ettei mua laiteta hostsiskon kanssa samalle luokalle. Ekan tunnin olin kuitenkin poikkeuksellisesti siskon luokan kanssa. Olin tolla tunnilla ihan ulapalla, mulla ei ollut edes mitään hajua mitä oppiainetta se oli (myöhemmin kun kysyin niin oli kuulemma filosofiaa, ehkä se selittikin kaiken...). Yritin kääntää yhtä tehtävämonistetta suomeksi ja sanakirjan mukaan siinä puhuttiin ruuvipenkin liitinjohdosta, kun videolla minkä perusteella meidän piti niihin kysymyksiin vastata isä oli järkyttynyt tyttärensä raskaudesta....:D Vähän ongelmia tän kielen kanssa siis havaittavissa, mutta joka päivä sujuu vähän paremmin  joten kyllä mä vielä luotan oppivani sujuvan espanjan.

Toka tunti oli historiaa ja sujui jo paremmin, tiesin että aiheena oli Kuuban vallankumous vaikken opetuksesta mitään ymmärtänytkään. Pääsin myös mun oman luokan seuraan ja tutustumaan heihin, vaikuttaa kyllä tosi ihanilta ihmisiltä! Mun luokalla on vaan kaksi poikaa joten meillä on siellä ihan akkavalta haha :D Pari oppilasta luokalta puhuu enkkua sujuvasti, joten heiltä voin kysyä tarvittaessa mitä tapahtuu. 

 Kolmannella tunnilla mun luokalla oli biologian koe, jonka tekeminen kesti nopeimmilta maksimissaan vartin. Koko kokeen aikana ei ollut varmaan yhtään hiljaista hetkeä ja kokeen tehtyään kaikki tulivat juttelemaan mulle, onnea vaan niille jotka yrittivät siinä keskittyä! Kaikki on ollut täällä tosi kiinnostuneita etenkin siitä mitä musiikkia kuuntelen ja mitkä on mun mielestä parhaimmat elokuvat, lisäksi saan koko ajan kehuja mun kauniista silmistä!

Vika tunti mulla olikin peruttu, mutta menin hostsiskon etiikan tunnille että päästäisiin samalla kyydillä kotiin. Siellä vastailin syvällisiin kysymyksiin (mm. Mitä mieltä olet lasten kidnappauksesta? ööö mun mielestä tosi hyvä juttu) ja yritin opiskella espanjan sanoja vähän heikolla menestyksellä. Nyt kun on viikko koulua takana niin pakko vielä lisätä että jokainen päivä on vähintään yksi tunti peruttu ja torstaina meillä ei ollut koulua ollenkaan, kuulemma ihan normaalia.
Koulu on tosi erilaista kuin Suomessa mutta tykkään siitä kummiskin! Täällä koulussa on korkeampi taso kuin oletin, tosin mun koulu onkin tän alueen parhaimpia kouluja. Kyllä noi asiat on helpompia kuin Suomessa käytävät, espanjan kieli tosin korvaa sen helppouden. Ainakaan edellisenä vuonna koulussa ollut vaihtari ei tehnyt mitään kokeita, toivotaan ettei munkaan tarvitsisi ;)
Koulupuvusta laitan kuvan myöhemmin, mulla on nyt ollut hameen sijasta melkein jokaisena päivänä farkut (talvella myös farkut on sallittu)

Matka Concordiaan ja ekat päivät täällä

Heippa täältä maailman toiselta puolelta! Hengissä ollaan ja kaikki on itseasiassa tosi hyvin, tekemistä riittää niin paljon että nyt vasta kerkesin ensimmäistä kertaa avata koneen. En todellakaan valita, en matkustanut tänne dataamista varten;)

Torstaina 21.8 sanoin heipat mun Suomi-elämälle. Lentokentällä mua oli saattamassa perhe ja kolme kaveria. Vajaa tunti meni siinä hengaillessa kunnes oli aika kävellä turvatarkastuksen läpi tietäen ettei nää niitä kasvoja melkeen vuoteen, ei muuten ollut helppoa…. Selvittiin kaikki seitsämän vaihtaria turvatarkastuksen läpi ja suunattiin kahvilaan odottelemaan lennon lähtemistä.

Lento Pariisiin sujui hyvin. Syötiin koneessa oikeasti hyvää kanasalaattia ja juteltiin vaihtarijutuista ja vähän muustakin. Pariisissa yllätettiin jopa itsemme kun löydettiin heti jatkolennon portille toiseen terminaaliin. Pariisin kenttä oli muuten tosi tyhjä, oli ihan hassua seikkailla siellä ympäriinsä kun missään ei ollut ketään! Johtui varmaan myöhäisestä ajankohdasta, tuskin siellä aina noin tyhjää on. Bongattiin myös Eiffel-torni ja ilotulituksia koneen noustessa, melkein olisi tehnyt mieli jäädä Pariisiin hetkeksi. Lento Buenos Airesiin olikin melkein 14 tuntia pitkä, itse en ole ikinä lentänyt lähellekkään noin kauaa. Aika kului torkkuessa, leffoja katsellessa ( sieltä löytyi jopa Divergent!), syödessä ja jutellessa.Onneksi oli seuraa, yksin toi matka olisi tuntunut varmasti vielä pidemmältä. Samassa koneessa oli myös vaihtareita ainakin Tanskasta ja Ranskasta, mutta koska meillä oli koneessa niin kaukana paikat toisitamme ei vaihdettu kuin muutama sana. 

Buenos Airesin lentokentällä eka ilonaihe oli toimiva wifi! Jonotettiin kohtuullisen pitkään viisumin tarkastukseen (onko tälle joku parempi nimi??),  joka onneksi sujui hyvin kaikilta. Matkalaukut haettuamme suunnistettiin AFS-vapaaehtoisten luo. Meidät jaettiin ryhmiin kotikaupunkien sijainnin perusteella, joten meidän Suomi-porukka hajosi tässä vaiheessa. Odotellessa ennustettiin korteista muiden mun ryhmän vaihtareiden kanssa (Jenkeistä, Sveitsistä, Italiasta ja Saksasta) ja tutustuttiin muutenkin toisiimme. Lentokentältä lähdettiin bussiasemalle, missä meille jaettiin ehkä maailman täyttävimmät patongit. Juteltiin Milkon ja Nikon kanssa vikaa kertaa suomeksi piiiiitkään aikaan vajaa pari tuntia, kunnes kaikki lähtivät bussilla kohti omaa kotikaupunkiansa.

Argentiinalaiset bussit on ihania! Penkki oli tosi leveä ja pehmeä, matkan aikana tarjoiltiin karkkia ja pystyi katsomaan leffaa (tosin salaliittoteoriat ei ihan auennut mulle espanjaksi...) . Kuuden tunnin matkan jälkeen saavuin vihdoin mun uuteen kotikaupunkiin, Concordiaan. Siinä vaiheessa olin ollut noin 36 tuntia tien päällä, joten väsyneenä astelin ulos bussista. Ulkona oli joukko hurraavia vapaaehtoisia sekä tietenkin mun hostperhe ja sain heti kymmenittäin halauksia ja poskipusuja. Ensimmäisenä iltana ei tehty mitään ihmeellistä (oltiin vasta vähän ennen yhtätoista kotona), käytiin hakemassa läheisestä ravintolasta pizzat kotiin ja syötiin tuoreita masikoita, joiden päälle laitettiin paljon sokeria, eihän ne muuten ollutkaan tarpeeksi makeita...

Viikonlopun aikana tapasin paljon uusia ihmisiä ja totuttauduin argentiinalaiseen elämäntyyliin. Lauantaina käytiin perheen ja hostsiskon kaverin Vickyn kanssa ensin ostamassa koulupuku ja maali mun huoneeseen, minkä jälkeen käytiin syömässä ravintolassa.Argentiinalaista lihaa ei ole kyllä turhaan kehuttu, en tajua miten se voi olla noin erilaista verrattuna suomalaiseen lihaan!  Ruuan jälkeen kävimme kotona nopeasti vaihtamassa vaatteet, minkä jälkeen matka jatkui eräälle "varastolle". Syyskuussa Concordiassa on juhla nimeltä Carroza, jota varten pitää tehdä erilaisia valmisteluja. Tuolla maistoin myös ekaa kertaa matea, joka oli todella hyvää! Kun oltiin vähän aikaa oltu reippaita, lähdettiin vielä viettämään iltaa Florin (eli hostsiskon) kaverille Natille. Ilta kului taas pizzaa syödessä ja jutellessa.

 Sunnuntaina meille tuli ensin kylään isoäiti, kenen kanssa syötiin kanaa lounaaksi.  Lounaan jälkeen pari kaveria tuli ensin tänne, mutta jo reillun tunnin päästä lähdettiin Cotille viettämään leffailtaa koska heiltä löytyi parempia leffoja. Katottiin La noche del demonio ja Tan fuerte tan cerca. Näissä leffoissa oli puhe englanniksi ja tekstit espanjaksi joten pysyin hyvin juonessa mukana! Elokuvan katsomisen lisäksi juotiin matea, sönkötin espanjaa ja leikittiin Cotin koiran kanssa. Kun tultiin kotiin ruvettiin syömään illallista. Kello oli tosiaan siinä vaiheessa jo 22.30 ja seuraavana aamuna herätys kuuden aikoihin, ei tässä liikaa kerkeä nukkumaan :D Oon maistanut täällä kaikkea mitä on tarjottu ja toistaiseksi on ollut vain yksi juttu josta en ole oikeasti pitänyt, mutta sekin oli ihan syötävää. Täällä myös juodaan maten lisäksi tosi paljon teetä, Suomessa join ehkä yhden kupin kuukaudessa mutta nyt täällä kolme kuppia päivässä on ihan normaalia. 

Tarinat ekasta koulupäivästä säästän ensi kertaan ettei postaus venyisi ihan järjettömän pitkäksi. Mulla on täällä siis kivaa, vaikka kaikki onkin tosi erilaista kun Suomessa. Onneksi on vuosi aikaa tottua elämään tällä tyylillä. Besos!

Hostperhe ja -kaupunki

Olipa kerran aurinkoinen toukokuun iltapäivä. Katsoin jotain kännykästä ja huomasin samalla että Facebookiin oli tullut kaveripyyntö. Kun tajusin pyynnön tulleen AFS Concordialta jätti sydän kyllä lyönnin välistä. Mitään tietoa siitä, missä päin Argentiinaa tämän niminen kaupunki sijaitsi mulla ei ollut ja voin sanoa että meni hermot pari kertaa pätkivään nettiin kun yritin sijaintia selvittää. Kun huomasin punaisen pallon ilmestyvän aivan Uruguayn viereen, teki mieli itkeä ilosta.

Vietän vuoteni siis Concordia nimisessä kaupungissa,joka sijaitsee Entre Riosin-provinssissa Koillis-Argentiinassa. Tää kaupunki ei ole mikään suurkaupunki, mutta mulle just sopivan kokoinen kun oon tottunut asumaan maalla. Concordia sijaitsee joen varrella ja joen toisella puolella onkin itseasiassa Uruguay! Toi joki tulee kyllä olemaan niin pelastus, nimittäin kesällä (Suomen talvella) lämpötila nousee kuulemma normaalina päivänä helposti 40 asteeseen ja kosteauden takia tuntuu vielä kuumemmalta.
Hostperheessä mulla on äiti, isä, 17-vuotias sisko ja 20-vuotias isoveli, joka ei kylläkään asu enää kotona vaan on opiskelemassa Buenos Airesissa. Äiti on ammatiltaan englannin opettaja ja isä lääkäri. Mun mielestä on ihanaa että äiti ja sisko puhuu englantia, se ei oo kauhean yleistä Argentiinassa. Espanjalla mä toki ajattelin selvitä mutta kyllä on rauhalisempi mieli kun tietää että hätätapauksessa voi tarkistaa englanniksi että mitä mulle sanotaan! Hosteilla on lisäksi kani ja kaksi koiraa.

Meen samaan kouluun hostsiskon kanssa. Koulu sijaitsee viiden korttelin päässä kotoa ja ainakin aamulla sinne mennään hostäidin kyydillä. Mun koulu on business-painotteinen lukio, en tiedä kyllä yhtään miten se tuolla arjessa näkyy. Vaikka ollaankin hostsiskon kanssa samassa koulussa niin mennään kuitenkin eri luokille, näillä näkymin musta tulee B-luokkalainen. Oon puhunut paljon yhelle tytölle joka on samalla luokalla ja ainakin hän on tosi mukava, joten enköhän mä siellä tuu viihtymään!

Tämä postaus on oikeastaan ajastettu, oon tällä hetkellä matkalla kohti hostperhettäni. En olisi oikeasti voinut kuvitella parempaa paikkaa missä vaihtovuoteni viettäisin, nyt vaan toivotaan että kaikki on oikeasti yhtä kivaa kun mun pään sisällä ;)

Kun tänään lähden

HEIPPA SUOMI NÄHÄÄN VUODEN PÄÄSTÄ!! 

Kauhee ikävä jo nyt tänne jääviä ihmisiä ja asioita mutta tiedän että ne odottaa mua vuoden, nyt on aika lähtee maailmalle kokeilemaan omia siipiä.

Huomenna.

Kun sain talvella kuulla mun tarkan lähtöpäivän, laitoin heti kännykkään laskurin tuota päivää varten. Oon tuijottanut päivittäin numerot on vaan pienentyny. Kolminumeroinen luku vaihtui kaksinumeroiseen ja lopulta vain yhteen numeroon. Nyt mun laskurissa on numero yksi.

Huomenna on tosiaan lähtö! Tuntuu niin epätodelliselta että päivä jota oon odottanu ja välillä myös pelänny on huomenna. Mun lento lähtee vasta illalla, tarkalleen puoli kahdeksalta, joten saan vielä jännittää koko päivän. Suunnitelmana on käydä vielä tallilla sanomassa hepoille heipat, pakata  viimeset kamat ja sitten vaan nauttia viimesistä hetkistä Suomessa.

Mulla on superhyvät fiilikset lähtee Argentiinaa valloittamaan. Saan Facebookissa melkein päivittäin kaveripyyntöjä paikallisilta ihmisiltä, useat on tullu vielä juttelemaan viesteillä ja kertomaan mulle kuinka paljon mua siellä odotetaan! Hostit vaikuttaa ihanilta ihmisiltä enkä malta oottaa heidän tapaamistaan.  Lähdetään kuulemma mun ekana päivänä käymään maalikaupassa, saan nimittäin valita itse minkä väriseksi mun tulevan huoneen seinät maalataan! Kyllä huomaa että he haluavat mun olevan kuin kotonani siellä.

Pakkaus sujuu itseasiassa yllättävän hyvin. Ylipainoa ei onneksi tullut (aika tiukoille kylläkin meni...) Mukana pitäisi olla nyt kaikki mitä reissussa tarvitsen. Toivon vaan että matkalaukku pääsee perille samassa koneessa kun minä, oon kuullut nimittäin vähän pelotteluja Pariisin lentokentästä että heillä olisi tapana hukata tavaroita...

Nyt rupean nauttimaan vikasta illasta Suomessa sekä viimeisistä unista omassa sängyssä <3 Ihan hullua että huomenna alkaa mun tähänastisen elämän suurin seikkailu! Tän postauksen kuvat on kesän aikana otettuja räpsyjä jotka ei nyt oikeestaan edes liity aiheeseen ;)

It's your world my world our world today

Oon ruvennut tässä viime aikoina oikeasti käsittämään että oon lähdössä. Joudun oikeasti miettimään suunnitelmia pidemmälle tehdessä olenko silloin edes enää Suomessa. Jokaisen ostoksen kohdalla mietin otanko sen mukaan Argentiinaan. Katson netistä millainen sää on Concordiassa (siellä on muuten tällä hetkellä tulva!!!) sen sijaan että katsoisin Suomen säätä. Vielä pitäisi vajaa kaksi kuukautta odottaa, ajatukset harhailee vaan tuolla toisella puolen maapalloa.

Viime aikoina oon käynyt shoppailemassa parikin kertaa, tehnyt töitä, nähnyt kavereita, kannustanut Argentiinaa jalkapallossa ja hoitanut meidän elukoita. Tän postauksen kuvat on otettu ehkä viikko sitten kun lähdin meidän perheen miesten kanssa kaupoille ja kiinalaiseen syömään. Mua vähän harmittaa kun kaksi viime viikkoa on ollut oikeasti tosi huonot säät, lämpötila kipuaa päivällä juuri ja juuri yli kymmenen asteen ja vettä tulee päivittäin, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Onneksi saan Argentiinassa "uuden" kesän, auttaa vähän tässä masennuksessa kun ulos lähtiessä joutuu laittamaan monta kerrosta vaatetta päälle.  

Jalkapallon mm-kisojen seuraaminen on nyt muuten ihan erityisen jännittävää! Jokaisen matsin aikoihin mun Facebookin etusivulle ilmestyy argentiinalaisten tuttujen laittamia "Vamos Argentina!"-päivityksiä ja kuvia. Vaikken edes ole vielä jalallanikaan astunut tuohon maahan, tuntuu Argentiinan pelien katsominen melkein samalta kuin Suomen jääkiekko-otteluiden tuijottaminen. Kun Argentiina teki maalin huusin onnesta, kun vastustaja laukaisi maalia kohden oli pakko peittää silmät kun jännitti niin paljon. Kannustan kyllä Argentiinaa viimeiseen hetkeen asti, kyllä ne pojat Messin johdolla hoitaa homman kotiin! :)

En malta oottaa ensi viikkoa, nimittäin alkuviikosta matkaan Tampereelle tapaamaan muita AFSn kauuta Argentiinaan lähteviä vaihtareita. Siellä voidaan juoruilla kaikessa rauhassa vaihtoasioista ilman että kukaan kyllästyy, ihan huippua! Lähtöön jäljellä 50 päivää, oikeesti mitä ihmettä juurihan laskuri näytti sataa päivää ja nyt muka jo puolet mennyt siitä. Musta tuntuu että nopeemmin  kun tajuankaan seison lentokentällä hyvästelemässä mun Suomi-elämää valmiina lähtemään uuteen seikkailuun.