Heippa täältä maailman toiselta puolelta! Hengissä ollaan ja
kaikki on itseasiassa tosi hyvin, tekemistä riittää niin paljon että nyt vasta
kerkesin ensimmäistä kertaa avata koneen. En todellakaan valita, en matkustanut
tänne dataamista varten;)
Torstaina 21.8 sanoin heipat mun Suomi-elämälle. Lentokentällä
mua oli saattamassa perhe ja kolme kaveria. Vajaa tunti meni siinä
hengaillessa kunnes oli aika kävellä turvatarkastuksen läpi tietäen ettei nää
niitä kasvoja melkeen vuoteen, ei muuten ollut helppoa…. Selvittiin kaikki
seitsämän vaihtaria turvatarkastuksen läpi ja suunattiin kahvilaan odottelemaan lennon lähtemistä.
Lento Pariisiin sujui hyvin. Syötiin koneessa oikeasti hyvää
kanasalaattia ja juteltiin vaihtarijutuista ja vähän muustakin. Pariisissa
yllätettiin jopa itsemme kun löydettiin heti jatkolennon portille toiseen
terminaaliin. Pariisin kenttä oli muuten tosi tyhjä, oli ihan hassua seikkailla
siellä ympäriinsä kun missään ei ollut ketään! Johtui varmaan myöhäisestä ajankohdasta, tuskin siellä aina noin tyhjää on. Bongattiin myös Eiffel-torni ja ilotulituksia koneen noustessa, melkein olisi tehnyt mieli jäädä Pariisiin hetkeksi. Lento Buenos Airesiin
olikin melkein 14 tuntia pitkä, itse en ole ikinä lentänyt lähellekkään noin kauaa. Aika kului torkkuessa, leffoja katsellessa (
sieltä löytyi jopa Divergent!), syödessä ja jutellessa.Onneksi oli seuraa, yksin toi matka olisi tuntunut varmasti vielä pidemmältä. Samassa koneessa oli myös vaihtareita ainakin Tanskasta ja Ranskasta, mutta koska meillä oli koneessa niin kaukana paikat toisitamme ei vaihdettu kuin muutama sana.
Buenos Airesin lentokentällä eka ilonaihe oli toimiva wifi! Jonotettiin kohtuullisen pitkään viisumin tarkastukseen (onko tälle joku parempi nimi??), joka onneksi sujui hyvin kaikilta. Matkalaukut haettuamme suunnistettiin AFS-vapaaehtoisten luo. Meidät jaettiin ryhmiin kotikaupunkien sijainnin perusteella, joten meidän Suomi-porukka hajosi tässä vaiheessa. Odotellessa
ennustettiin korteista muiden mun ryhmän vaihtareiden kanssa (Jenkeistä,
Sveitsistä, Italiasta ja Saksasta) ja tutustuttiin muutenkin toisiimme. Lentokentältä lähdettiin bussiasemalle,
missä meille jaettiin ehkä maailman täyttävimmät patongit. Juteltiin Milkon ja
Nikon kanssa vikaa kertaa suomeksi piiiiitkään aikaan vajaa pari tuntia, kunnes
kaikki lähtivät bussilla kohti omaa kotikaupunkiansa.
Argentiinalaiset bussit on ihania! Penkki oli tosi leveä ja
pehmeä, matkan aikana tarjoiltiin karkkia ja pystyi katsomaan
leffaa (tosin salaliittoteoriat ei ihan auennut mulle espanjaksi...) . Kuuden tunnin matkan jälkeen saavuin vihdoin mun uuteen kotikaupunkiin,
Concordiaan. Siinä vaiheessa olin ollut noin 36 tuntia tien päällä, joten väsyneenä astelin ulos bussista. Ulkona oli joukko hurraavia vapaaehtoisia sekä tietenkin mun hostperhe ja sain heti kymmenittäin halauksia ja poskipusuja. Ensimmäisenä iltana ei tehty mitään ihmeellistä (oltiin vasta vähän ennen yhtätoista kotona), käytiin hakemassa läheisestä ravintolasta pizzat kotiin ja syötiin tuoreita masikoita, joiden päälle laitettiin
paljon sokeria, eihän ne muuten ollutkaan tarpeeksi makeita...
Viikonlopun aikana tapasin paljon uusia ihmisiä ja totuttauduin argentiinalaiseen elämäntyyliin. Lauantaina käytiin perheen ja hostsiskon kaverin Vickyn kanssa ensin ostamassa koulupuku ja maali mun huoneeseen, minkä jälkeen käytiin syömässä ravintolassa.Argentiinalaista lihaa ei ole kyllä turhaan kehuttu, en tajua miten se voi olla noin erilaista verrattuna suomalaiseen lihaan! Ruuan jälkeen kävimme kotona nopeasti vaihtamassa vaatteet, minkä jälkeen matka jatkui eräälle "varastolle". Syyskuussa Concordiassa on juhla nimeltä Carroza, jota varten pitää tehdä erilaisia valmisteluja. Tuolla maistoin myös ekaa kertaa matea, joka oli todella hyvää! Kun oltiin vähän aikaa oltu reippaita, lähdettiin vielä viettämään iltaa Florin (eli hostsiskon) kaverille Natille. Ilta kului taas pizzaa syödessä ja jutellessa.
Sunnuntaina meille tuli ensin kylään isoäiti, kenen kanssa syötiin kanaa lounaaksi. Lounaan jälkeen pari kaveria tuli ensin tänne, mutta jo reillun tunnin päästä lähdettiin Cotille viettämään leffailtaa koska heiltä löytyi parempia leffoja. Katottiin
La noche del demonio ja
Tan fuerte tan cerca. Näissä leffoissa oli puhe englanniksi ja tekstit espanjaksi joten pysyin hyvin juonessa mukana!
Elokuvan katsomisen lisäksi juotiin matea, sönkötin espanjaa ja leikittiin Cotin koiran kanssa. Kun tultiin kotiin ruvettiin syömään illallista. Kello oli tosiaan siinä vaiheessa jo 22.30 ja seuraavana aamuna herätys kuuden aikoihin, ei tässä liikaa kerkeä nukkumaan :D Oon maistanut täällä kaikkea mitä on tarjottu ja toistaiseksi on ollut vain yksi juttu josta en ole oikeasti pitänyt, mutta sekin oli ihan syötävää. Täällä myös juodaan maten lisäksi tosi paljon teetä, Suomessa join ehkä yhden kupin kuukaudessa mutta nyt täällä kolme kuppia päivässä on ihan normaalia.
Tarinat ekasta koulupäivästä säästän ensi kertaan ettei postaus venyisi ihan järjettömän pitkäksi. Mulla on täällä siis kivaa, vaikka kaikki onkin tosi erilaista kun Suomessa. Onneksi on vuosi aikaa tottua elämään tällä tyylillä. Besos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti