Ikävöin lattiamattoja

Mä rakastan olla Argentiinassa ja tykkään tästä maasta sekä elämästäni täällä ihan hirmuisesti. Kuitenkin tässä vaihtovuoteni aikana on tullut ikävöityä Suomesta aika montaa eri asiaa, monia mitä en todellakaan ennen lähtöäni tiennyt että tulen ikävöimään. Nyt ajattelinkin kertoilla näitä asioita muutaman enemmän tai vähemmän asiaan liittyvän kuvan kera :)


...ihmisiä. Tämä nyt on harvinaisen selvää, joten en mitään perusteluja rupea kirjoittamaan. En myöskään laita nimilistaa, koska 1) olen laiska 2) kuitenkin unohtaisin jonkun nimen. Voin kuitenkin kertoa että mulla on ollut ikävä montaa ihmistä keitä en uskonut ikävöiväni, joten jos olemme puhuneet enemmän kuin yhden kerran niin todennäköisesti olen jossain vaiheessa sinua ikävöinyt.

... meidän eläimiä.Täällä Argentiinassa meillä on kaksi vahtikoiraa, on muuten ihan eri asia kuin sisäkoira. Heppojakin on ikävä, mutta siitä lisää seuraavassa kohdassa joka on:

...ratsastus. Oon harrastanu tätä lajia melkein kymmenen vuotta ja vieläkin jaksaa innostaa, oikeastaan vaan enemmän ja enemmän. Oon ollut tosi onnekas kun ole päässyt täälläkin ratsastamaan ja vieläpä kilpailemaan, mutta se on kumminkin tosi erilaista Suomeen verrattuna, esimerkiksi hevonen tuodaan sulle valmiiksi varustettuna ja aina hypätään. Kyllä mä tulen varmasti Suomessa jossain vaiheessa ikävöimään tätä Argentiinan hevosmaailmaa, ainakin halpoja hintoja ja jättimäisiä ruohokenttiä missä kasvaa siellä täällä palmuja.

Aina ei voi onnistua yhteiskuvat...

Argentiinan tallilta löytyy tällainen kenttä

....ruokaa. Etenkin kalaruokia, maitoa ja suomalaisia karkkeja. Olen asunut nyt Argentiinassa melkein 9 kuukautta ja olen syönyt kalaa neljä kertaa. Kyllä mä ennenkin kalasta pidin, mutta nyt tää mun rakkaus kalaruokiin on noussut ihan uudelle tasolle! Rasvatonta maitoa Argentiinasta ei löydy, kerran yritin juoda lasillisen maitoa mutta yritykseksi se jäikin. Salmiakin ja fazerin sinisen lisäksi mulla on ikävä myös irtokarkkeja, ehkä paras keksintö ikinä, sekä ihan tavallisia hedelmäkarkkeja. Argentiinalaiset karkit on vähän mauttomia, pari kertaa kun oon nyt syönyt suomalaisia karkkeja niin aina yllättyy kun niissä on niin paljon makua.

Tein synttäreilläni pullia! 

... koulujärjestelmää. Täällä koulu on niin vanhanaikasita koulupukuineen ja liitutauluineen. Opetus on usein niin että opettaja puhuu puoli tuntia aiheesta, minkä jälkeen toinen puolikas jutellaan milloin mistäkin. Mitään valinnaisuutta ei ole. Musta tuntuu että kirjoitan tästä ihan oman postauksen, sillä suomalainen lukio on kyllä yksi niistä asioista mitä kaipaan ihmisten jälkeen eniten.

... imuria, astianpesukonetta ja vedenkeitintä. Näin alkajaisiksi noita. En kyllä valita hetkeen siitä että pitää tyhjentää astianpesukone, sentään ei tarvitse tiskata itse lautasia! Täällä muuten tiskaamiseen käytetään tiskiharjan sijaan pesusientä

... suomalaista uunia. Kaasuhella ei ole mulle enää mikään ongelma mutta uuni. Tuo kivasti lisäjännitystä kokkaamiseen kun ohjeessa lukee 225 astetta, mutta uunin vaihtoehdot on kuuma tai tosi kuuma. Lisäksi toi tosi kuuma ei ole mikään erityisen kuuma.... Ihanan helppoa kun pääsee Suomessa takaisin asteiden pariin

...lattiamattoja!! Ne näyttää oikeasti aika kivalta lattialla, Täällä tosin käytetään kenkiä sisälläkin, mikä ei ole mattojen kanssa ihan paras yhdistelmä.

...turvallisuutta. Joo, onhan Argentiina huomattavasti vaarallisempi kuin Suomi. Ei tulisi täällä mielenkään lähteä keskellä yötä juoksulenkille yksin... Itselleni ei Argentiinassa ole sattunut onneksi edes mitään läheltä piti-tilannetta (Uruguaysta ei sitten puhutakkaan...), mutta tunnen useita ihmisiä ketkä ovat joutuneet ryöstön kohteeksi.

...lunta. Tuntuu nyt ehkä maailman ihmeellisimmältä asialta, varsinkin kun mun luokka matkustaa syyskuussa Barilocheen missä suurin osa näkee lunta ensimmäistä kertaa elämässään. Tämän takia oon yrittänyt kuvailla heille millaista lumi on ja miltä lumi tuntuu. Itken varmaan onnesta kun ensilumi sataa ensi talvena.

... euroilla sekä kortilla maksamista. Argentiinan pesojen isoin seteli on 100 pesoa, mikä vastaa noin kymmentä euroa. Silti joillain kioskeilla sitä ei oteta vastaan, koska raha on liian iso eikä kioskin pitäjillä ole tarjota vaihtorahaa siihen. Kortillakin olisi kiva päästä maksamaan, niin ei aina tarvitsisi miettiä kuinka paljon rahaa ottaa mukaan. Pankkiautomaatteja löytyy Concordiassa vain keskustassa, joten rahaakaan ei pysty nostamaan joka paikasta, toisin kuin Suomessa pankkiautomaatteja tuntuu löytyvän jokaisen kulman takaa.

... sitä että kaikki vaan toimii. Mun host-sisko tarvitsi uuden henkilöllisyystodistuksen (siis sen kortin, ei nyt tuu mieleen onko sillä joku parempi nimi suomeksi), joten hän joutui mennä jonottamaan kolmelta aamuyöllä. Vain 15 ensimmäiselle annetaan vuoronumero, tämän takia paikalla on siis hyvä olla ajoissa, itse paikkahan aukeaa vasta kahdeksan aikaan aamulla... Suomessa pystyy tosi monet asiat hoitamaan netissä, tajusin vasta nyt kuinka kätevää se onkaan! Olisi niin paljon helpompaa jos bussiaikataulut voisi katsoa kännykästä eikä aina tarvitsisi raahautua bussiterminaalille.

... kadulla kävellessä perään ei huudella. Sillä ei siis ole mitään väliä minkä näköinen olet, kunhan olet nuori nainen niin voin vannoa että perään huudellaan. Nyt olen jo oppinut tosi hyvin sulkemaan korvani huuteluilta ja auton tööttäyksiltä, mutta ei kyllä haittaisi jos saisi kävellä kadulla ilman niitä.

....hyvin rakennetut talot. Kun täällä on kylmä päivä, myös talon sisällä on kylmä. Joka ikkunan nurkasta vähän puhaltaa tuuli sisään. Suomessa voi pakkaspäivänäkin halutessaan olla t-paita päällä sisällä, ei tulisi täällä mielenkään vaikka lämpöasteita on kuitenkin aika paljon enemmän.

...sauna. Nyt kun säät on vähän viilenneet kesästä (silloin ei kyllä ollut saunaa yhtään ikävä, oli ihan tarpeeksi saunaa olla ulkona..) niin olisi ihana joskus pitkän päivän jälkeen ottaa kunnon löylyt!

... sitä että olen ihan normaali. Mua ei haittaa olla huomion keskipisteenä, tykkään kertoa Suomesta ja millaista on olla vaihto-oppilaana Argentiinassa, mutta on vaan niitä päiviä milloin haluaisin olla ihan niinkuin muutkin. Lisäksi täällä lähes kenelläkään ei ole mitään käsitystä Suomesta tai suomalaisista, joten se viisiminuuttinen minkä puhun jäätelömyyjän kanssa kotimaastani, jää hänen käsityksekseen siitä. Haluan että kun hän seuraavan kerran törmää jossain sanaan "Finlandia", ei ensimmäinen ajatus ole töykeä vaihtarityttö.