Loppu lähestyy- fiiliksiä

Tänä viikonloppuna elin varmaan elämäni onnellisimman vuorokauden, Valitettavasti saatte kuulla siitä vasta myöhemmin, odottelen että juhlissa paikalla ollut valokuvaaja lataa kuvat nettiin. Myös Buenos Airesin reissusta odottelen vielä kuvia, joten tällä kertaa ohjelmassa puhdasta fiilis-postausta. 

Yksi pakollinen kuva lauantailta.... <3 Tästä siis lisää myöhemmin!

Mulla on tällä hetkellä 38 päivää ennen kuin kohtaan uudestaan Suomen maaperän, muutama päivä vähemmän täällä Concordiassa. Yritän vältellä päivälaskurin katsomista, aina järkytyn kun päivien lukumäärä on laskenut niin paljon viime kerrasta. En tajua, vastahan niitä päiviä oli jäljellä 200! Ihmiset kyselee mun paluupäivää ja kauhistelee kuinka lähellä se jo on- VOI KYLLÄ MÄ TIEDÄN. 

Muistan kun helmikuussa sain ensimmäisen kerran kuulla kommentin siitä että mun vaihtovuodesta ei ole enää paljon jäljellä ja järkytyin ihan suunnattomasti kun tajusin sen olevan totta. Vuosi menee oikeasti tosi nopeasti. Samaan aikaan musta tuntuu että olisin aina asunut täällä, Suomesta otettuja kuvia katsellessa on vaikea kuvitella että oikeasti olen asunut siellä koko ikäni. Moottoritieltä otettu kuvakin vaikutti eksoottiselta. 

Minä ennen vaihtovuotta

Mulla on koulua jäljellä 13 päivää, jos ei mitään muutoksia (esimerkiksi sadetta) oteta huomioon. Tänään tihkutti aamulla ja halusin silti mennä kouluun, koska en halunnut hukata _koulupäivää_. En mä siellä koulussa opiskele, mutta siellä on ihmisiä (ainakin normaalisti, sateen takia yli puolet jätti tulematta tänään). En tiedä miten kestän jäähyväiset kavereille, ainakin joku suuri jäähyväisjuhla on ollut suunnitteilla jo pidemmän aikaa! 

22. kesäkuuta menen kahdeksi viikoksi tutustumaan argentiinalaiseen yliopistoon. Viime vuonna siellä oli ollut myös yksi vaihtari tutustumassa ja oli kuulemani mukaan viihtynyt hyvin, enköhän mäkin siellä tule siis viihtymään! Sen jälkeen onkin enää muutama päivä koulua jäljellä... En ole vielä päättänyt lähteekö koulupuku kokonaisuudessaan mukaan Suomeen, ainakin kauluspaita ja huppari on varmasti matkalaukussa. 

En olisi voinut toivoa parempaa host-perhettä. Rakastan sitä kun mut esitellään siskona tai tyttärenä, ilman sen kummempia etuliitteitä. "Annatko mulle sun äidin numeron?", " Paula, missä sun sisko on?" Noin pieni asia saa mut ihan äärettömän iloiseksi. Yksi sunnuntai-ilta ajettiin varmaan koko kaupunki ympäri etsien mulle läpinäkyviä sukkahousuja, eikä ketään haitannut yhtään. Koen olevani täällä niin täysvaltainen perheenjäsen kuin vain mahdollista. 

Hyvä host-perhe on mun mielestä yksi vaihtovuoden tärkeimpiä asioita. Ei mikään perhe ole täydellinen ja kyllä mulla menee näihinkin joskus hermot. Kuitenkin se, että he ottavat mut avoimesti mukaan juttuihinsa, kohtelevat perheenjäsenenä, ovat innokkaasti kertomassa Argentiinassa ja välittävät että mulla on kaikki hyvin, on ollut ihan ehdottoman tärkeää. Mun lähimmillä vaihtarikavereilla täällä on kaikilla tosi kivat perheet, mutta edellisvuosina on täälläkin jouduttu kärsimään perheenvaihdoista aikalailla. Ei perheenvaihto toki mikään huono asia ole, mutta jatkuvat ongelmat kotona varmasti vaikuttavat myös muuhun elämään.

Espanjan puhumista tulee myös ihan hurja ikävä! Oon huomannut että nykyisin kun luen pidempää tekstiä suomeksi aivot väsähtää paljon nopeammin ja joudun miettimään paljon enemmän mitä tekstissä oikeasti sanotaan. Uskon suomen palautuvan kuitenkin nopeasti, joten turha huolehtia siitä. Nyt nautin vain niistä hetkistä kun pystyn osallistumaan espanjan kieliseen, melko kovaääniseen keskusteluun, vitsailemaan espanjaksi, lukemaan romaaneita espanjaksi, tekemään oikeastaan mitä vain espanjaksi. Aksenttiahan mulla löytyy ihan kiitettävästi, joten jään tosi helposti kiinni etten paikallinen ole, etenkin kun ulkonäkökin on argentiinalaisista poikkeava. 

Mun mielestä näytän ihan argentiinalaiselta, mutta kaverit vaan nauraaja pudistaa päätään. Siniset silmät ja pituus saa mut heti vaikuttamaan erilaiselta. Lisäksi mun hiukset saa aikaan väittelyitä, omasta mielestäni ne ovat tummat ja kaikkien muiden mielestä blondit. Kysymykseen "Minkä väriset hiukset sulla on?" on erittäin vaikea vastata, koska en vain koe olevani blondi. 

Tämä sukunimen kohdalla, josta ollaan väännetty ties minkälaista muunnosta

Jos ollaan rehellisiä, Suomeen palaaminen jännittää paljon enemmän kuin tänne tulo. Tämä jos mikä hämmentää mua. Suomessa mulla kuitenkin on oma perhe, kavereita, harrastus, osaan kielen, tuttu koulu ja muutenkin elämä jota olen elänyt 17 vuotta. Kun saavuin Argentiinaan, mulla ei ollut mitään edellä mainituista asioista. Olen kuitenkin yrittänyt olla miettimättä liikaa haluanko palata vai en. 16.7 olen taas Helsinki-Vantaan lentokentällä, halusin tai en. Siihen asti eletään vielä täysillä Argentiina-elämää, Suomessa ihmettellään mitä sitten seuraavaksi tapahtuu. 

Eroavaisuuksia part.2

- Koko ajan myydään vuosikurssin kanssa ties mitä rahaa kerätäksemme. Ollaan myyty arpoja, pizzaa, empanadoja ( jauhelihapasteijoita muistuttavia), keksejä, ainakin kolmea erilaista ruoka-annosta....

-Kaupoissa hedelmiä tms. ei puunita itse, vaan kaupan työntekijä tekee sen

-Miltein kukaan ei ole ikinä ollut lentokoneessa tai nähnyt lunta

-Kaverin tullessa kylään, on ihan normaalia että katsotaan televisiota koko perheen sekä kaverien kanssa. Tuntuu välillä että mun kaverit on täällä koko perheen kavereita!

- Liikennevaloissa ei ole liikkeentunnistimia. Tosin liikennevalojen noudattaminenkin on vähäisempää, joten ei ole "vaaraa" että joutuisi odottamaan koska valo on punainen mutta mistään ei tule autoja- silloin ajetaan vain punaisia päin

-Mainostaukoja on vähemmän, mutta ne on ihan älyttömän pitkiä!

- Uutisissa näytetään kaikki ilman sensuuria. Jos on valvontakamerakuvaa ampumisesta, se näytetään. Shokissa olevaa naista haastateltiin lähes heti kun hänelle oli kerrottu aviomiehensä murhanneen heidän kaksi lastaan. Henkilökohtaisia tekstiviestejä luetaan telkkarissa.

- Karkkien sijaan täällä syödään keksejä. argentiinalaiset karkit tuntien en kyllä yhtään ihmettele tätä :D

- Nuoret pukeutuvat paljon tyylittömämmin kuin Suomessa, mustat pillifarkut ja neule on tosi hienostunutta pukeutumista. Normaalisti päällä on juoksuhousut/collagehousut ja värikäs t-paita.

-Nuoret eivät värjää hiuksiaan, eivätkä meikkaa

Saatiin hienot AFS-apidat

- Nuorilla on tosi paljon noin kuukauden pituisia seurustelusuhteita. Tuo kuukausi vietetään hyvin tiiviisti yhdessä, sen jälkeen yleensä toinen pettää ja erotaan. Muutaman viikon päästä ollaan yleensä jo vakavasti yhdessä uuden henkilön kanssa.

-Koulussa käytetään kansioita vihkojen ja kirjojen sijasta

-Kioskilta 0.5 litran juoman ostaessaa saa automaattisesti pillin mukaan

- Täällä on tosi paljon raskaana olevia! Opin itseasiassa yhdellä maantiedon kurssilla että Argentiinassa on korkeampi syntyvyys kuin Suomessa, mutta en mä oikeasti tajunnut että se näkyy näin paljon katukuvassa. Teiniraskaudet on myös yleisiä.

- Juoruileminen "ystävistä" on tosi yleistä. Surullisinta tässä on se että kasvotusten porukka vaikuttaa olevan suunnilleen toistensa parhaita kavereita, halailevat innoissaan ja heittävät läppää. Sitten hetken päästä kerrotaan toisille kavereille kuinka vihaa tätä henkilöä. Toki Suomessakin juoruillaan, mutta täällä vielä enemmän.

Nämä 3 ylläolevaa kuvaa on Buenos Airesista

-Joulua ei juhlita juuri ollenkaan. Se on enemmänkin syy syödä hienompi illallinen ja lähteä yöllä baariin.

-Täällä käytetään pallo- ja kukkaponnareita mitä Suomessa käytettiin joskus ala-asteaikoina.

-Vessanpöntöt on aina tukossa! Tästä päästäänkin seuraavaan kohtaan eli:

- Julkiset vessat on ihan kamalia... Jos vessassa on paperia TAI vessanpönttö toimii TAI ovi menee kiinni (ei siis lukkoon, kunhan ei jää raolleen) on vessa siisti ja kiva. En tiedä olenko kertaakaan käynyt julkisessa vessassa jossa nuo kaikki kolme kohtaa täyttyisivät, muutamassa sentään kaksi.

-Ihmiset ovat lyhyitä, oon useita miehiäkin pidempi (169cm eli en suomalaisten joukossa edes mikään pitkä)

Joki, jonka varrella asun on laskenut ja nyt päästään kävelemään tuolla joen pohjassa!

- Kuulumisia kyllä aina kysellään, mutta harvemmin kysymykseen vastataan. Ei edes sitä "hyvää", vaan yksinkertaisesti molemmat kysyy "Mitä kuuluu?" eikä kumpikaan vastaa. Oon hämmentänyt montaa kaupan kassaa kun kerroin mulle kuuluvan hyvää

-Veistä käytetään ruokaillessa vain silloin kun pitää oikeasti leikata jotakin. Jos syödään esimerkiksi salaattia tai makarooneja, ei veistä laiteta pöytään

- Sveitsiä pidetään täällä jostain syystä "täydellisenä maana". Mulle se on ollut aina vaan maa muiden joukossa, mutta täällä kaikki haluaa tehdä Argentiinasta Sveitsin kaltaisen, Sveitsi on taivas

-Kesken ohjelman juontaja saattaa ruveta mainostamaan jotain tuotetta, joka ei liity mitenkään ohjelmaan. Esimerkiksi laulukilpailussa pitää mainospuheen pesuainepurkki kädessään

Ensimmäinen ilta, tämän kuvan ottohetkellä en itseasiassa ollut edes vielä saapunut. Hostsisko ensimmäinen vasemmalta, host-vanhemmat kolmas ja neljäs

Luontopuisto noin puolen tunnin ajomatkan päästä mun kotoa

Matka Corrientesiin

Viime viikonloppu vietettiin vaihtariporukalla Corrientesin provinsissa (sijaitsee siis vähän pohjoisemmassa kuin provinssi jossa itse asun, Entre Rios). Mukana oli tällä kertaa vaihtareita vaan tästä meidän alueelta, joten ainakin jotenkin tunnettiin toisemme jo etukäteen. Maista edustettuina olivat Suomen lisäksi Italia, Sveitsi, Tanska, Japani ja Thaimaa. Lisäksi matkassa oli AFSn vapaaehtoisia pitämässä meidät kurissa.

Lähtö oli perjantai-aamuna neljän aikaan ja perille saavuttiin lounaalle. Matka ei oikeastaan ole niin pitkä kuin tuntimäärä antaa ymmärtää: viimeiset 125 kilometriä oli nimittäin hiekkatietä joten vauhtiakin luonnollisesti piti vähentää aika paljon. Varmaan arvaattekin jo, ettei mihinkään suurkaupunkiin tie tällä kertaa vienyt (josta tulikin mieleen etten ole vielä kertonut Buenos Airesin reissustakaan!) Tuolla kylässä oli ihan varmasti enemmän hevosia ja lehmiä kuin ihmisiä, eikä yhtään asfalttitietä tai kioskia suurempaa ruokakauppaa.

Tämmöistä siltaa pitkin ajettiin!

Perjantaina oli ihana sää. Saavuttuamme käytiin kävelemässä kylä ympäri, minkä jälkeen lounastettiin. Mahat täysinä mentiin Alessian ja Rosan kanssa aurinkoon istumaan ja lopulta nukuttiinkin siinä päikkärit... Kauhean pitkään ei kuitenkaan voitu nukkua, sillä edessä oli laivareissu laguunissa. TÄSTÄ painamalla näkee kuvia millaisesta paikasta oli kyse.

Väsyneet vaihtarit xD

Veneretkellä nähtiin krokotiilejä, vesisikoja, kauriita, kettuja ja monta erilaista lintua.Krokotiilit oli ehdottomasti mun lemppareita, koska en niitä ole ennen luonnossa nähnyt! Nähtiin myös kelluvia saaria, jotka liikkuvat tuulen mukana. Intiaaneilla oli kuulemma tapana yöpyä niissä, sillä luonnollisesti nämä saaret olivat vaikeasti jäljitettävissä.

Alex ja krokotiili kelluvalla saarella

Pimeän laskeuduttua käytiin vielä kävelyllä pimeässä metsässä taskulamppujen kanssa. Tuolla näki oikeastaan samoja eläimiä kuin päivällä. Päivällä tosin nähtiin eniten vesisikoja, kun taas yöllä kauriita ja kettuja. Kävelyn jälkeen syötiin illallista ja mentiin aikaisin nukkumaan, sillä kaikki olivat aikamoisen väsyneitä.

Lauantaina sää ei sitten enää suosinutkaan meitä, vaan vettä satoi koko päivän. Aamupäivällä sade ei vielä ollut kovin paha, mutta illalla taivas repesi. Meidän suunnitelmat toisesta kävelyretkestä yms. piti siis perua. Yritettiin mennä eräälle talolle katsomaan dokumenttia paikasta, mutta sähköt päättivät ottaa hatkat viiden minuutin jälkeen. Aika ajoin sähköt palasivat hetkeksi, mutta arvioisin että puolet päivästä vietettiin ilman sähköjä.

Sopa Paraguaya (suomeksi paraguayalainen keitto, vaikka tuo ei tosiaan keittoa olekaan)

Locro, Corrientesin provinssin perinneruokaa

Onneksi meillä oli huippuporukka ja meillä oli oikeasti tosi hauskaa, vaikka tekemistä pitikin keksiä aikalailla tyhjästä. Pelattiin varmaan viisi tuntia erilaisia hoksaamisleikkejä. Lopputuloksena kaikki aina huusi toistensa päälle, joten ihan hyvä ettei missään kerrostaloasunnossa oltu. Tehtiin myös "tortas fritas", eli friteerattuja keksejä sekä pelattiin korttia. Illalla grillattiin lihaa sekä järjestettiin talent-show. Itse opetin heitä tanssimaan letkajenkkaa. Kylään tuli myös eräs mies, joka soitti perinteistä argentiinalaista musiikkia ja toki meitä opetettiin tanssimaan sitä (KLIK jos haluat nähdä esimerkkitanssin) Toki tanssittiin yöllä ihan normaalejakin kappaleita, mitä nuoret täällä aina tanssii :)

Kuuluisaa Argentiinan lihaa

Letkajenkkaa!

Ja vähän perinteisempää argentiinalaista tanssia...

Sunnuntaina olikin jo paluun aika. Syötiin aamiainen, minkä jälkeen kamat kasaan ja paluumatka saattoi alkaa. Eilisen sateen vuoksi hiekkatie oli paikoitellen tosi huonossa kunnossa, mutta perille päästiin kuitenkin jo neljän aikaan iltapäivällä. Bussimatkasta nyt ei ole oikeastaan mitään sanottavaa, juttelemisen lisäksi nukuin, kuuntelin musiikkia ja katsottiin yksi leffa.